Oulun yliopistolla on tilaisuus kehittää kaivos- ja vuorialan ympärille vahva tiedeyhteisö. Kotimaassa osaamiselle on tilausta. Tavoitteena on oltava myös alan kansainvälinen kärki.
Kaivos- ja vuorialan koulutuksen, opetuksen ja tutkimuksen kehittäminen Suomessa on perusteltua. Kaivannaisalan painopiste on selkeästi Pohjois-Suomessa, joten on luontevaa, että juuri Oulun yliopistossa kaivosalan osaaminen keskitetään toiminnalliseksi tiedeyhteisöksi omaan tiedekuntaan.
Opetusministeri Krista Kiuru (sd.) on esittänyt toiveen, että ministeriön yliopistolle myöntämä lisämääräraha käytettäisiin nimenomaan siten, että Ouluun perustettaisiin kaivosalan tiedekunta professuureineen.
Yliopiston hallitus päättää määrärahan käytöstä ja kaivosopetuksen järjestelyistä yliopiston sisällä keskiviikkona. On toivottavaa, että se kuuntelee herkällä korvalla, mitä Oulun yliopistoon vahvasti uskova ja luottava ministeri linjaa. Kyse ei ole pelkästään Oulua, vaan koko maata palvelevasta alan opetus- ja tutkimusyksiköstä.
Lähtökohdat kaivos- ja vuorialan kehittämiseen Oulun yliopistossa ovat joka tapauksessa lupaavat. Taustalla on yliopiston luonnontieteellisen tiedekunnan korkeatasoinen geologiaopetus samoin kuin teknisen tiedekunnan prosessi- ja ympäristötekniikan osaaminen.
Tähän päälle kun perustetaan muutama alan professuuri ja selustassa on vielä Oulun Mining Schoolin muodostama vuorialan klusteri, niin kokonaisuudesta saadaan poikkeuksellisen vahva pohja osaamisen kehittämiselle. Ei olekaan poissuljettu, että kaivosalan tiedekunta houkuttelee myös lahjoitusrahaa.
Talvivaaran onneton nikkelikaivos on huutava esimerkki siitä, että kotimaisessa osaamisessa on parantamisen varaa.
Kaivosalan osaaminen hupeni takavuosina huolestuttavan ohueksi ja alan korkeatasoisista osaajista on pulaa.
Osaamista parannetaan nimenomaan kaivos- ja vuorialaan keskittyvän tiedekunnan opetuksen ja tutkimustyön avulla.
Tavoitteena ei ole yhtään enempää eikä vähempää kuin alan kansainvälinen kärki.
Vaikka mediakeskustelua käydään lähinnä yhden kaivoksen ympärillä, on hyvä muistaa, että Suomessa on tällä hetkellä
50 kaivosta tai louhosta. Samaan aikaan olemassa olevien kaivosten tuotantoa laajennetaan, uusia kaivosprojekteja suunnitellaan ja malmia etsitään vilkkaasti.
Lupaavista löydöksistä, malmioista, timantti- ja kultaesiintymistä tulee tavan takaa uutisia.
Kaivannaisalan työvoimatarpeeksi lasketaan seuraavan parinkymmenen vuoden aikana lähes 6 000 alan ammattilaista.
Kaivannaisteollisuuden työllistämisen kerrannaisvaikutukset tuntuvat kaksin- jopa kolminkertaisesti kunnossapidossa ja urakointipalveluissa, kaupan ja muun yhteiskunnan toiminnoissa.
Teollisuuden rakennemuutoksesta kärsivässä maassa on lisäksi tärkeää, että kaivostoiminnan rinnalla kehittyy uutta metallurgista teollisuutta ja kemikaalien valmistusta. Parhaimmillaan kaivannaisteollisuus ruokkii myös teknologian ja laitteiden vientiä.