"Nyt on tuhannen taalan paikka", latasi Geologian tutkimuskeskuksen pääjohtaja Elias Ekdahl maanantaina Oulun vuoriklusterin seminaarissa.
Lausahdus kuvaa hyvin kaivosalan ihmisten tuntemuksia juuri nyt. Kaivoshankkeissa on perinteisesti ollut paljon puhetta vuosien ajan, mutta valmista ei välttämättä ole lopulta syntynyt.
Maailman kirjat ovat nyt kääntyneet mullin mallin ja melkein yhdessä yössä Pohjois-Suomen ja Itä-Suomen malmivarat ovat mineraalien hintakehityksen muuttuneet kiinnostaviksi.
Seminaarissa oli aloituspuhujana kansanedustaja Marjo Matikainen-Kallström (kok.). Hänen mukaansa on ehdottoman hyvä asia, että vuorialan koulutusta on alettu rakentaa Oulun yliopistoon. "Jos koulutus on Helsingissä, valmistuttuaan työntekijät jäävät sinne töihin", hän toteaa.
Marjo Matikainen-Kallström puhui seminaarissa lujalla taustalla. Vuori-insinöörin koulutuksen teknillisessä korkeakoulussa saanut kansanedustaja on itse asiassa kasvanut vuoriklusterin sisällä. Hänen isänsä on kalliorakentamisen emeritusprofessori Raimo Matikainen. Marjo Matikainen vietti lapsuutensa ennen kouluikää kaivosalaan liittyvillä paikkakunnilla, muun muassa Pyhäsalmen kaivosalueella.
Kaivosten rooli voi kasvaa taloudessa
Yksi alan kehittämisen ongelmista on ammattitaitoisen työvoiman ja tutkimuksen puute. Kaivostoiminnan hiipuessa 1980-1990 -luvuilla vuorialan koulutus ja tutkimus alkoi laantua.
Kaivosala muodostaa nykyään vain 0,3 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Matikainen-Kallström muistuttaa, että Outokumpukin ja Rautaruukki aikanaan arvioivat tilanteen niin, ettei kaivoksia Suomessa kannattanut pitää. "Kaivosoikeudet myytiin ikävä kyllä alihintaan ulkomaille", hän kiteyttää.
Vuorimiehen koulutuksen saanut ja työelämässä metalli- ja energiateollisuudessa ennen poliittisia tehtäviä toiminut Matikainen-Kallström kertoo Taivalvaaran kaivoksen puuhamiehen Pekka Perän sanoneen, että nyt on jalkeilla pysyvät eläkeläisetkin houkuteltu takaisin kaivoksille töihin.
"Saataisiin nyt tuo kaivoslaki ensin luotsattua", Matikainen-Kallström hymyilee kysymykseen siitä, onko häntä itseään houkuteltu taas kaivosalalle töihin. "Mutta kyllä tässä matkan varrella on ollut kysyjiä", hän kumminkin myöntää.
Lapissa matkailua
ja kaivoksia
Lapin liiton maakuntajohtajan Esko Lotvosen mukaan on erinomainen asia, että kaivosteollisuus tuntuu nyt viriävän. "Me kehitämme Lappia paitsi matkailu-, myös malmimaakuntana."
Kaivosteollisuus tuo uskoa maakunnan kehitykseen. Toisaalta se tasapainottaa maakunnan kehitystä, koska uudet kaivokset sijaitsevat Keski-lapissa Kolarin, Kittilän, Sodankylän ja Savukosken linjoilla. "Sillä alueella tarvitaan uutta taloudellista toimeliaisuutta", Lotvonen sanoo.
Hänen mukaansa on merkittävää, että kaivoshankkeet tukevat liikenneratkaisuja. Tällä hetkellä puhutaan Kolarin radan sähköistämisestä ja vahvistamisesta ja ehkä Kemijärven radan kunnostuksesta samalla tavalla, jos Soklin kaivos lähtee nousemaan.
"Jos kaikki suunnitellut hankkeet toteutuvat, toteutuu myös mittavin rekrytointiprosessi Lapissa aikoihin", Lotvonen sanoo.
Koulutetun työvoiman saanti on haastava tehtävä. Erityisesti pulaa on työnjohtotehtävissä. Kymmenessä vuodessa Lapin kaivoshankkeisiin voisi syntyä suoraan vajaat 1 500 työpaikkaa. Se on iso määrä, kun kerrannaisvaikutusten kautta puhutaan jo 5 000-6 000 työpaikasta.
Lotvosen mukaan Lapissa ainakin ollaan jalat maassa ja realisteja. "Vastustusta kaivoshankkeille ei sinänsä ole, jos kaivosten sijoitus ei aiheuta ongelmia asutukselle tai matkailulle. Suhtautuminen on myönteistä", hän sanoo.