Talvivaaran kaivoksen konkurssiin johtanut heikko kannattavuus ja epäonnistuneet ympäristöratkaisut Sotkamossa eivät ole kaivostoiminnan koko totuus Suomessa.
Kaivosteollisuuden maine sai kolauksen sijoittajien ja suuren yleisön silmissä, kun Talvivaaran kohu nousi otsikoihin. Huonoista uutisista huolimatta kaivosala ei ole menneen ajan taantuva toimiala.
Esimerkiksi Kevitsa Sodankylässä tuottaa markkinoille nikkeliä ja kuparia sekä työllistää yli 500 ihmistä. Suunnilleen sama määrä työllistyy Kittilän kultakaivoksen ympärillä Länsi-Lapissa.
Kevitsa ja Kittilä osoittavat, että hakkua ei kannata hylätä näreen juurelle. Muutaman vuoden sisällä näköpiirissä on raaka-aineiden suhdannelaskun päättyminen.
Raaka-aineiden hintojen romahtaminen lopetti Suomessa 2000-luvulla alkaneen kaivosten perustamisinnon joitakin vuosia sitten.
Buumin hiipuminen on luonnollista, kun suhdanteet heikkenevät. Kaivannaisten hinta markkinoilla ja arviot kysynnän kehityksestä vaikuttavat kaivosyhtiöiden halukkuuteen sitoutua uusiin, runsaasti pääomaa vaativiin kaivoshankkeisiin. Käynnissä ei ole yhtään uutta kaivosalan investointia.
Muutama viikko sitten norjalainen Yara ilmoitti pysäyttävänsä Savukosken Sokliin kaavaillun fosfaattikaivoksen suunnittelun.
Norjalaisten tuumaustauosta ei kannata vetää liian murheellisia johtopäätöksiä, vaikka 1960-luvun lopulta saakka puuhattu Sokli ikuisuushankkeelta tuntuukin.
Norjalaisyhtiö toimii omalta kannaltaan järkevästi markkinoiden ehdoilla. Soklin kustannukset ovat noin miljardi euroa, joten fosfaattikiven nostamisen kannattavuudesta pitää olla täysi varmuus ennen kuin jätti-investointi voidaan aloittaa.
Fosfaatin tarve maata viljelevässä maailmassa tuskin vähenee. Sen tietää Yarakin, joka hakee edelleen Soklille ympäristölupaa.
Todennäköisesti yhtiö harkitsee kaivoshankkeen käynnistämistä uudemman kerran, mikäli lannoitteiden raaka-aineiden hinnat kääntyvät nousuun.
Muutkin Suomessa kaivoshankkeita suunnittelevat ulkomaiset yhtiöt ajattelevat Yaran tavoin. Kaivannaistuotteiden kulutukselle täytyy olla nouseva suhdannenäkymä vähintään kulman takana.
Pohjois-Suomessa on pantu viisi-kuusi kaivoshanketta koipussiin odottelemaan parempia aikoja.
Arvotavara pysyy maassa siihen saakka.
Vaikka maan alta kaivettujen kivien ja metallien maailmanmarkkinahinta onkin nyt alhainen, Suomen pitää varautua kaivosteollisuuden seuraavaan nousukauteen.
Suomessa on meneillään kolmivuotinen valtion rahoittama kaivosteollisuuden kasvuohjelma, jossa suomalaisia yrityksiä autetaan pääsemään alihankkijoina kiinni tuleviin kaivosinvestointeihin.
Väliaika kannattaa käyttää hyödyksi ja selvittää aiempaa perusteellisemmin myös kaivosten ympäristövaikutuksia. Näin voidaan välttyä uudelta Talvivaaralta.