Kaivostoiminta ei saa rauhaa, elleivät alueen asukkaat anna sille tukeaan. Tämä puolestaan edellyttää, että kaivosyhtiöt puhuvat avoimesti asioistaan, myös ongelmistaan.
Sotkamossa sijaitsevan Talvivaaran nikkelikaivoksen ja Raahen Laivakankaan kultakaivoksen ympärillä käytävä kansalaiskeskustelu osoittaa, kuinka syvä kuilu vallitsee kaivosyhtiöiden ja kaivosten lähialueen asukkaiden välillä.
Tämä tuli hyvin esille viimeksi tiistaina Raahessa Maaseudun sivistysliiton ja Kalevan järjestämässä keskustelutilaisuudessa.
Syy syvään kuiluun on yksinkertaisesti se, ettei alueen asukkaille ole kerrottu riittävän selvästi tai he eivät ole oivaltaneet, mistä kaivostoiminnassa on kysymys. Ympäristöongelmien vähättely ja peittely ovat omiaan antamaan pontta huhuille ja virhetulkinnoille.
Tämä pattitilanne on saatava puretuksi, muuten kaivokset eivät saa työrauhaa. Avoimuus ja asioiden läpinäkyvyys ovat parhaita lääkkeitä epävarmuuteen.
Kaivostoiminnan luultiin olleen auringonlaskun ala Suomessa, kunnes kaivannaisten kysyntä maailmalla kasvoi rajusti. Uuden tekniikan ansiosta aikaisemmin merkityksettömiksi luokitellut köyhät esiintymät on kannattanut ottaa käyttöön.
Tämän seurauksena on syntynyt varsinainen kaivosbuumi, josta varsinkin Pohjois- ja Itä-Suomi ovat päässeet osallisiksi.
Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa. Kaivostoiminta on perusluonteeltaan ympäristöä näkyvästi kuormittavaa ja muokkaavaa toimintaa. Jos ympäristö halutaan säilyttää sellaisena kuin se on aina ollut, kaivoksella ei ole siinä sijaa. Tosin monelle muullekin teolliselle toiminnalle voitaisiin samalla heittää hyvästit.
Kaikki nykyaikainen teollinen toiminta rasittaa tavalla tai toisella ympäristöä, joko suoraan tai välillisesti. Sen tosiasian kanssa täytyy kyetä elämään ja toimimaan niin, että vauriot jäävät mahdollisimman pieniksi.
Kaivoksia ei ole yleensä kyetty rakentamaan sellaisiksi, että niiden tarvitsema vesi voisi kiertää suljetusti. Osa vedestä on laskettava jätevetenä takaisin luontoon. Kysymys on enemmänkin siitä, mitä veden mukana menee ja kuinka paljon. Kaivosten ympäristöluvat ovat lupia laskea jätettä vesistöön sovitut määrät. Tätä ei kansalaiskeskustelussa ole aina ymmärretty.
Kansalaisten kannalta tärkeää on, että sovituista rajoista pidetään kiinni ja että kaivosyhtiöiden voidaan luottaa toimivan luvan mukaisesti.
Viranomaisilta puolestaan odotetaan ennen kaikkea puolueettomuutta ja viileää harkintaa sellaisessakin tilanteessa, jossa joudutaan astumaan kaivosyhtiöiden varpaille.
Luottamus on ollut hukassa osittain siksi, etteivät kaivosyhtiöt ole toimineet lupaehtojen mukaisesti ja siksi, etteivät viranomaiset ole valvoneet riittävän ponnekkaasti yleistä etua.
Raahen kultakaivosyhtiön varatoimitusjohtaja Krister Söderholm puuttui keskustelutilaisuudessa oleelliseen kysymykseen sanomalla, että kaivoyhtiön on tehtävä töitä ansaitakseen sosiaalisen toimiluvan.
Sosiaalinen toimilupa heltiää vain sitä kautta, että ollaan avoimia ja rehellisiä. Ei yritetä peitellä eikä kaunistella ongelmia. Avoimuus on paras lääke myös huhuja vastaan.