Kaivostoiminta elää uutta tulemistaan maailman kaivosjättiläisten kiinnostuttua Suomesta. Maaperämme ei olekaan rutiköyhä, vaan yllättäen Euroopan rikkain. Tekeillä on nyt ensi kertaa oma mineraalipolitiikka.
Kunhan Suurikuusikko aloittaa Kittilässä, siitä tulee Euroopan suurin kultakaivos. Jos Talvivaara Sotkamossa toteutuu, sen nikkelituotanto enemmän kuin kaksinkertaistaa Suomen koko kaivostoiminnan.
EU-komissiokin on jo ehtinyt kehua Suomen maaperää mallikkaaksi sen monipuolisuuden takia. "Runeberg oli väärässä luonnonrikkauksista. Maaperä on paljon monipuolisempi kuin muissa EU-maissa. Meillä on kaikkea muuta paitsi öljyä ja kaasua", toteaa kaivosylitarkastaja Krister Söderholm kauppa- ja teollisuusministeriöstä.
"Nyt elämme toivossa, että tulisi myös investointeja."
Malminetsintäinvestoinneissa Suomi on jo Euroopan huippua. "Nyt tilanne on kiikun kaakun", Söderberg arvioi Suomen ja Ruotsin rynnivän parhaillaan rinta rinnan.
Jos pelkästään nykyiset hankkeet toteutuvat, kaivokset luovat lähemmäs tuhat uutta työpaikkaa, Söderholm laskee. Lisäksi tulevat kerrannaisvaikutukset.
Valmistelut ovat kuitenkin monimutkaisia, sillä kaivoksen avaaminen on suurempi hanke kuin paperitehdas. "Investointikustannukset ovat 100 miljoonasta ylöspäin", teollisuusneuvos Paula Nybergh KTM:stä tietää.
Paras malmipotentiaali on Pohjois- ja Itä-Suomessa. "Niitähän ei sieltä siirretä pois", Nybergh myös muistuttaa kaivoksen pitävän pintansa globalisaation imussa.
Ulkomaalaisten käsissä
Viime vuosina valtauksia ovat tehneet ulkomaalaiset yritykset, kanadalaiset, australialaiset ja eteläafrikkalaiset. Suuret kaivosyhtiöt etsivät niin malmivarantoja kuin teollisuusmineraalejakin. Pienemmät tekijät taas etsivät kultaa ja timantteja ulkomaisista pörsseistä saadun riskirahoituksen turvin. Viime vuonna tehtiin timanttikairausten ennätys, 192 kilometriä. Myös louhinta on jo pitkälti ulkomaalaisten käsissä, Söderholm tietää.
Malmia etsii kolmisenkymmentä yritystä, joista vain aniharva on Suomesta. Outokumpu ja Rautaruukki ovat vetäytyneet. Kemira toimii vielä Grow Hown nimissä Siilinjärvellä.
Suuntaus voi merkitä onnenpotkua. Esimerkiksi kanadalainen kaivosyhtiö Agnico-Eagle, joka on jättänyt tarjouksen Suurkuusikkoa tutkivan Riddarhyttanin osakkeista, on maineikas ja arvostettu. "Maailman kaivosyhtiöiden eliittiä", Söderholm kiittää. On hyväksi, jos päätösvalta saadaan kootuksi pienomistajilta yksiin käsiin.
Syklien mukaan
Kun kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen viime maaliskuussa suostui mukaan Toronton valtavaan kaivoskongressiin, hänen silmänsä avautuivat "aikamoiselle menolle Itä-Suomessa ja Lapissa".
"Potentiaalit herättävät maailmanlaajuista huomiota", Pekkarinen iloitsee ja huomauttaa, että puuhasta on myös tuloja. Toimintaan saatetut kaivokset maksavat valtiolle rojalteja 1-2 prosenttia puhtaan tuotteen tuotosta.
Toiminnan sujuvoittamiseksi Suomessa valmistellaan nyt ensimmäistä mineraalipoliittista linjausta. "Määritetään, mitä hanketta tuetaan ja miten", Nybergh kertoo lähikuukausien tavoitteesta löytää yhteinen näkemys myös rahoitusavusta.
Kaivosalan into elää kuitenkin sykleissä. "Se seuraa metallien hintakehitystä." Alhainen platinan hinta esimerkiksi on jäädyttänyt Suhangon hankkeen Ranualla. Epävarmuudesta kertovat myös valtausten jyrkät vaihtelut.
Luvassa on myös ristiriitoja. Etenkin suojelualueet ovat hankalia. "Elinkeinotoiminta Natura-alueilla ei ole kiellettyä", Söderholm vinkkaa Rotterdamin sataman toimivan Natura-alueella. Kaikkialla pätevät kuitenkin eri säännöt, joten lähiaikoina valmistuu kunnon opas aarteiden etsijöille.