Pohjois-Suomessa on vireillä useita kaivoshankkeita, jotka yhdessä työllistäisivät useita satoja ihmisiä. Samalla alue tulee kansainvälisten jättiyhtiöiden pelikentäksi.
Ranualla odotetaan Suhangon kaivoksen avaamista. Kyseessä olisi paikkakunnan mitassa jättimäinen hanke: rakentamisvaiheessa tulisi noin 700, myöhemmin noin 350 aivan uutta työpaikkaa. Tällaisesta työllistäjästä ei eteläisen Lapin kunta voisi muuten uneksiakaan. Palladium-, platina- ja nikkeliesiintymä on houkutteleva, ja selvitykset on jo tehty.
Mutta tämä on samalla esimerkki siitä, millaisesta suuren maailman pelistä kaivosalalla on nyt kyse. Ranuan työpaikkoja koskevat päätökset tehdään Johannesburgissa ja Moskovassa.
Ranuan esiintymä on eteläafrikkalaisomisteisen Gold Fields Arctic Platinumin hallussa. Etelä-Afrikassa on parhaillaan meneillään kamppailu, jossa toinen paikallinen kaivosjätti Harmony yrittää ostaa Gold Fieldsin haltuunsa. Ratkaisijan paikalla tässä on venäläinen Norilsk Nickel, joka syksyllä osti viidenneksen Gold Fieldsistä ja nousi sen suurimmaksi osakkeenomistajaksi.
Omistuskiista on pitkään ollut pattitilanteessa, ja viimeksi joulukuussa pidettiin Moskovassa neuvottelu siitä, miten mennään eteenpäin. Ranua on tässä kaikessa arvokas pelinappula.
Norilsk Nickel on Suomessa tuttu nimi. Se on nykyään upporikkaiden oligarkkien Vladimir Potaninin ja Mihail Prokhorovin omistama suuryhtiö, jonka nikkelisulatot puskevat savua taivaalle niin Siperian Norilskissa kuin Kuolassa, jossa yhtiö omistaa tunnetut Petsamon kombinaatit.
Suursijoitusta Etelä-Afrikkaan on osittain tulkittu pääomistajien haluksi viedä rahoja turvaan Venäjältä, jossa öljy-yhtiö Jukosin kohtalo on tiedossa. Mutta jos asiaa katsoo puhtaasti kaivostoiminnan kannalta, Ranua on hyvin saattanut lisätä Norilsk Nickelin kiinnostusta Gold Fieldsiin. Alan lehdistössä maailmalla on huomattu, millainen synergia voi olla saatavilla: Ranuan malmi voitaisiin jatkojalostaa lähellä olevissa Kuolan kombinaateissa.
Mielenkiintoista kyllä, vuosi sitten Norilsk Nickel hankki haltuunsa Arkangelin kauppasataman, jonka tiedetään takavuosina jarruttaneen Karjalan oikoradan valmistumista. Nyt ei näytä mahdottomalta, että Suomesta rahdattaisiinkin tonnikaupalla tavaraa itään, kun aiemmat odotukset olivat toiseen suuntaan.
Mutta kaikki tämä on vielä spekulaatiota. Ainoa varma asia on, että Ranuan kaivos on muuttunut osaksi todella isoa alan valtapeliä, jossa Suomella ei ole mitään sanan sijaa. Mutta kaikki näyttävät tähtäävän kaivoksen avaamiseen, ja mikä yhtiö siellä lopulta toimiikin, sen on toimittava Suomen ympäristö- ja muiden lakien mukaan.
Kaiken kaikkiaan pohjoisen ehkä useat sadat uudet kaivostyöpaikat ovat kaikki kiinni ulkomaisista päätöksistä. Kittilän Suurikuusikossa ovat asialla ruotsalaiset, Kettukuusikossa kanadalaiset, Sodankylän Kevitsassa kanadalaiset, Sotkamossa ranskalaiset. Lisäksi erään ulkomaisyhtiöt jo toimivat pohjoisessa, ja esimerkiksi Sotkamossa tutkitaan vielä isoa nikkeliesiintymää.
Pohjois-Suomesta on selvästi tulossa yhä tärkeämpi kaivostoiminnan alue. Vaikka isot päätökset usein vielä puuttuvat, Ranualla ja Kittilässä voi alkaa tapahtua jo muutamassa vuodessa; muualla tullaan perässä. Se tietää satoja kipeästi kaivattuja työpaikkoja. Samalla on erikoista, että suomalaisyhtiöt näyttävät pysyvän tästä kaikesta täysin syrjässä, jolloin huipputeknologian maalle jää tässä vain passiivinen raaka-aineen tuottajan rooli - tyypillinen kehitysmaan rooli.