Peruskorjaustyöt ja kiertotiet aiheuttavat harvemmin mielihyvää ohikulkijalle. Avarakatseista esteetikkoa odottaa silti ylentävä arkipäivän kokemus Oulussa, Karjasillalle vievää alikulkua ympäröivällä työmaalla. Kaivinkoneen koppi pyörähtää. Kuljettaja nappaa kauhan puomin päähän pikakiinnikkeeseen ja alkaa leikitellen kiepautella telojen edessä olevia lavoja ympäri, pois tieltään.
"Välillä sitä havahtuu ajatuksistaan ihmettelemään itsekin, että mitä nuo kädet tekevät", naurahtaa koneen kahvoissa istuva Pasi Perätalo. "Nautin sulavista liikkeistä ja yritän pitää liikkeen katkeamattomana".
Miehen taitavaa koneenkäsittelyä jäädään seuraamaan melko usein. "Kun huomaan, että joku katsoo, saatan pistää vähän erikoistemppuja", Perätalo tunnustaa velmusti hymyillen.
Perätalo on itseoppinut kaivinkoneenkuljettaja. "Siinä kotitilan läheisellä metsätiellä harjoittelin. Parin kuukauden päästä olin isolla rakennusfirmalla töissä. Tietysti pidän edelleen silmät auki ja yritän oppia muilta."
37-vuotias ylikiiminkiläinen jätti pienkonemyyjän työt neljä vuotta sitten, osti kaivinkoneen ja ryhtyi pelonsekaisella riemulla yksityisyrittäjäksi. Maanrakennusalalla riittää töitä tekeväiselle.
Perätalo hoitaa kaikkia eteläisen alikulun peruskorjaukseen liittyviä maanrakennustöitä. Työmaa on monen ammattilaisen ketju. Perätaloa ei tiukka ja usein yllätyksellinen aikataulu haittaa, odottelu sen sijaan on vaikeaa.
"Tässä työssä joutuu pakostakin odottelemaan. Keljua on myös talviaika. Huomattavasti mukavampi on kaivaa kesällä, kun ei ole maa, kone ja mies jäässä."
Paitsi pelisilmää, kaivinkoneen kuljettaminen vaatii myös näppäryyttä. Moneen suuntaan liikkuvia osia hallitaan kahdella ohjaussauvalla ja kahdella polkimella.
Kaivinkoneenkuljettaja osallistuu pitkälti myös työn suunnitteluun ja -ohjaukseen. "Tykkään tämän työn luovuudesta. Jokainen työmaa opettaa ja pakottaa käyttämään mielikuvitusta. Ennen kuin kipuan koppiin, mietin tarkasti, että miten homma kannattaisi tehdä."
Kun Perätalo sitten rupeaa hommiin, hän haluaa päästä äkkiä murjaisemaan reteästi: "Tämähän valamistuu kohta kässiin".
Parhaillaan Pasi Perätalo rakentaa pumppaamoa, jonka tarkoitus on pitää alikulku kuivana, kun vesi sen avulla johdetaan Laanaojaan. Pumppaamo pitää kaivaa syvälle - ja huolella. Maankaivaminen on Pasi Perätalon mielestä "mukavaa arkeologiaa". Koskaan ei tiedä, mitä maa kätkee.
"Onneksi kaapeleita ei ole tullut pahemmin vastaan. Siinä saattaa mennä kaupunki mykäksi, jos osuu kauhalla kaapeliin."