Arto Hongisto tepastelee hiekkatiellä relaskooppi kädessään ja katsoo noin kymmenvuotiasta puustoa kolmen hehtaarin metsäpalstallaan.
– Ilmastosta kiinnostuneita nuoria ja opettajia pitäisi saada tänne metsään. Nuoria pitäisi muutenkin kannustaa enemmän alalle, hän sanoo.
Hongisto raivaa omalla esimerkillään tietä, sillä hän on jo luovuttanut omat metsät tyttärensä omistukseen. Tytär on tehnyt viimeisimmän taimikon hoidon.
Relaskooppi on metsämiehelle tärkeä mittaväline, jolla puuston pohjapinta-ala määritetään. Tietoa pohjapinta-alasta tarvitaan metsän harvennustarpeen arvioimiseen sekä puuston tilavuuden määrittämiseen.
– 15 vuoden päästä tehdään ensimmäinen harvennus. Metsän hoito on oikeastaan latvusten hoitoa, Hongisto kertoo.
Kun metsää harvennetaan, jäljelle jäävät puut saavat enemmän tilaa ja pääsevät kasvattamaan latvuksiaan. Jos puu ei pääse järeytymään, se riukuuntuu.
Muutaman vuoden puut vahvistavat juuristoaan ja sitten kasvu suorastaan räjähtää.
– Kesäkuussa kävimme Rantsilassa metsänhoitoyhdistyksen retkellä oppimassa kuinka voimme lisätä hiilensidontaa palauttamalla puun omat ravinteet metsään takaisin.
Ekologinen tuhkalannoitus on kiertotaloutta parhaimmillaan.
– Myös harvennushakkuut on tehtävä ajallaan. Näin torjumme tuuli-, hyönteis- ja tautituhoja. Päätehakkuita me metsänomistajat emme useinkaan raskisi tehdä ajallaan.
Hongiston laskelmien mukaan Pohjois-Suomen puusto on sen verran nuorta, että puolet Suomen hiilinieluista sijaitsee Pohjois-Suomessa.
Puun vanhetessa kasvu hiipuu eikä sellainen puu toimi enää hiilinieluna, vaan pikemminkin hiilivarastona. Nuoret ja kovassa kasvuvauhdissa olevat puut sitovat hiiltä parhaiten.
– Päämääränämme on kasvattaa vankkaa tukkipuuta sahateollisuuden tarpeisiin. Harvennuksissa poistetaan huonolaatuista puuta sellutehtaiden raaka-aineeksi.
Kiivaana käyvää ilmastonmuutoskeskustelua hän on seurannut herkällä korvalla, kun luonnon monimuotoisuutta on yhä tärkeämpää varjella.
– Tälläkin palstalla on muutamia keloja, jotka ovat hyväksi linnuille. Kentältä löytyy myös muutamia lahopuita.
Havupuuvaltaisessa sekametsässä on lisäksi jättöpuuryhmiä, jotka koostuvat enimmäkseen lehtipuista.
– Lehtipuu on tällaisessa metsässä monimuotoisuuden kannalta kaikista paras. Ja mitä järeämpää, sen parempi.
Lahopuun määrän lisääntyminen ja luontoarvoihin panostaminen on parantanut uhanalaisten lajien tilaa.
Lukiessaan luontokirjailija Seppo Vuokon lehtijuttua Hongisto sai ilokseen todeta, että metsän pieneliöstö on elpymään päin.
– Esimerkiksi mäihäkaarnakuoriainen on levittäytynyt Ahvenanmaalta mantereelle ja pitänyt keväällä oikeat vappuorgiat, hän sanoo.
Kun Hongisto luopui maa- ja metsätaloudesta, liittyi hän vuoden päästä Oulun Seudun Metsätilanomistajiin ja toimii tällä hetkellä yhdistyksen puheenjohtajana.
– OSMO on Oulussa ja lähialueilla asuvien etämetsänomistajien vapaaehtoinen yhdistys, joka järjestää eri metsäalan toimijoiden kanssa yhteisiä koulutustilaisuuksia ja metsäaiheisia retkiä.
Talkoohenki ja hyvä yhteistyö näkyvät myös tulevilla syntymäpäivillä.
– Stora Enso tuo paikalle hakkuukoneen tekemään nuoren metsän harvennusta näytösluonteisesti ja Lumijoen Varjakan kyläyhdistys tarjoaa vieraille nousulohikeittoa soppatykillä.
Syntymäpäivien ohjelmassa on luvassa metsätaitojen harjoittelua, metsäkohteissa samoilua ja välillä pöllillä istumista. Mukaan Hongisto kehottaa ottamaan kuksan, lusikan ja oman pakin.
Myös puoliso on erähenkinen, ja kaksikko aikookin suunnata Hossaan vielä syksymmällä.
Arto Hongisto
Syntynyt Limingassa 16.7.1959.
Naimisissa, kaksi aikuista tytärtä.
Agrologi, yrittäjä.
Oulun Seudun Metsätilanomistajat ry:n puheenjohtaja.
Toiminut kunnallisissa luottamustehtävissä sekä piiri- ja valtakunnallisissa luottamustoimissa pankki- sekä maa- ja metsätaloudessa.
Harrastaa tuuban soittoa Limingan vaskiyhtyeessä ja vesijumppaa ukkoköörissä Zimmarissa.
Viettää syntymäpäiviään metsässä ja kutsuu syntymäpäivävieraat lähtöpaikalle Liminkaan Ketunmaan koulun pihalle kello 15.
Koulun osoite on Ketunmaantie 54.
