Nimi ei pahenna miestä eikä kauppakamariakaan, mutta Kainuusta kuunneltuna Oulun Tervaporvarien Nuorkauppakamarilla on menneisyyden haamuja esiin nostava kaiku. Eihän ole kuin sata vuotta siitä, kun Oulujärven rantojen ja ylävesien tervankiskojat rypivät hirveissä veloissa Oulun tervanostajille.
Tervaporvarit maksoivat Kuhmon perukoilla hautaan herutellusta männynhiestä mitä halusivat ja tarjosivat kernaasti förskottia seuraavan kesän tervoja vastaan. Oulun terva-agentit soutelivat Lentuan kesäyössä vene vankassa viinalastissa ja tekivät kalasaunojen portailla eräänkin onnistuneen kauppasopimuksen.
Oululaiset ne ehtivät ensimmäisinä voimalaitoksellaan katkaisemaan lohen tien merestä kutujoilleen. Kainuun läänikin jäi pelkäksi kauniiksi haaveeksi, eikä napanuoraa Pohjanlahden rannalle saatu poikki.
Kainuun parhaat tytöt ja pojat katoavat kasvavan Oulun imuun. Vaaranlakitilat ja rantatöllit myydään oululaisten lomapaikoiksi. Kostamuslaisetkin ajelevat yhä useammin ostoksille Ouluun, kun Kuhmon ja Kajaanin marketit eivät enää riitä. Oululaismiljonääristä odotettiin ahdinkoon ajautuneiden laskettelukeskusten pelastajaa, mutta bisnestähän se vain olikin.
Lastentarhanopettajakoulutuksen vienti Kajaanista Ouluun nosti taas vanhat kaunat pintaan. Kainuun Radion lähetyksessä iäkäs mies muistutti tuohtuneena, ettei Oulusta ole koskaan tullut mitään hyvää Kainuulle. Nimilista koulutuksen säilyttämisen puolesta avattiin oitis nettiin ja vastatoimia lupailtiin. Oulun yliopiston rehtorin tulkinta, jonka mukaan kyseessä on kajaanilaisen koulutuksen torjuntavoitto ei vakuuta henkisissä juoksuhaudoissaan länteen tuijottavia tervansoutajien perillisiä.
Virallisella puolella yhteistyötä tehdään maakuntien kesken veljellisessä hengessä. Oulu-Kajaani -kehittämisvyöhykkeellä tutkaillaan mahdollisuuksia parantaa kulkuyhteyksiä ja luoda Oulujoen vesistöstä yhdistävä ja työtä tuova voima. Kovin suurista saavutuksista ei vielä ole kerrottu, mutta parasta toivotaan.
Sitten Oulussa vielä vinoillaan kainuulaisuuden parhaista puolista. Oulun ylioppilaslehdessä pakinoiva Kameleontti kirjoittaa kainuulaisten menevän illanvietossa henkilökohtaisuuksiin solvatessaan muita. "Itse hän kuvittelee olevansa rehti ja suorapuheinen seuramies. Kateus ja katkeruus paistavat läpi jokaisesta kainuulaisen teosta ja sanasta, mutta kainuulainen jaksaa kummastella ihmisten herkkänahkaisuutta, kun nämä suuttuvat hänen älykkäistä sivalluksistaan", Kameleontti luotaa.
On Kainuun pääkaupunki sentään jotain vienyt Oululta. Varusmiehiä ei enää juuri Oulun katukuvassa tapaa, mutta suurvaruskunnan saanut Kajaani pullistelee uljaita sotilaita. Aika monet heistä kyllä Oulusta tulleita.