Kainuun sudet on ynnätty niin tarkkaan kuin se yleensä on mahdollista. Hukkia laski kuukausi sitten yhden päivän aikana jopa tuhat eräharrastajaa yhdessä poro- ja rajamiesten kanssa. Tulos oli odotettu: Kainuussa jolkottelee 55--62 sutta, yli puolet niistä Kuhmossa. Määrä on yli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Joka neljäs Suomen susi asustaa nyt Kainuussa.
Susien määristä on kiistelty pitkään, eikä laskentakaan väittelyä lopeta. Sotkamon riistanhoitoyhdistys laski alueellaan olevat sudet tammikuussa ja sai tulokseksi 42. Maaliskuun laskennassa löydettiin vain 11 suden jälkijanat. Jokseenkin yhtä mieltä ollaan kuitenkin siitä, että susia on nyt Kainuussa paljon. Loppukeväästä määrä kasvaa pentujen myötä noin 40:llä.
Kainuun riistanhoitopiirin mielestä maakunnan susikanta voisi olla 20 yksilöä. Susikannan karsinnan tarvetta perustellaan tutuin faktoin: sudet liikkuvat yhä enemmän asutuksen ja pihapiirin tuntumassa, ne aiheuttavat pelkoa ja haittaavat siksi ulkoilua ja luonnossa harrastamista. Tutkijat ja susikannan moninkertaistamista vaativat voivat hymähdellä kainuulaisten petopelolle, mutta se on kuitenkin todellinen tuntemus monille. On täysin ymmärrettävää, ettei susiseudun asukas lämpene suojelupuheille.
Susien määrä näkyy myös petovahinkojen korvaussummien kasvuna. Vaikka susituhot ovat vielä pienet hirven aiheuttamiin vahinkoihin verrattuna, haettiin pelkästään Kainuussa korvausta viime vuonna 659 petojen tappamasta porosta. Vahinkojen arvo koko maassa oli yli kaksi miljoonaa euroa.
Jotta susisoppa saisi mausteekseen jotain kansainvälistäkin, häärää yhtenä kokkina EY:n tuomioistuin. Suomi on haastettu ainoana jäsenmaana käräjille suden puutteellisesta suojelusta, vaikka juuri meillä susikannan kasvu on ollut hyvin voimakasta ja eläin levittäytyy koko ajan uusille asuinalueille Etelä-Suomea myöten.
Ministeri Juha Korkeaoja vaati hiljattain EU:n ympäristökomissaarille lähettämässään kirjeessä Suomelle joustavampaa luokittelua luontodirektiiveissä. Hukka ei perisi sutta, vaikka muutos tehtäisiinkin. Suojeluvelvoite pysyisi, mutta keinojen valinta annettaisiin kansalliselle tasolle eli sinne, missä tietoakin on eniten.
Juuri EU:n sanelu Suomelle sopivasta susikannasta tuntuu ärsyttävän susiseuduilla eläviä erityisen paljon. Tunteiden nousua ei voi kuitata hymähtelyllä, kun ihmisillä on aivan oikeasti huoli kotieläinten ja jopa ihmisten turvallisuudesta.
Kainuussakin muistetaan viime kesänä näyttävästi uutisoitu Baijerin karhujahti, jossa yksi ainoa ihmisten ilmoille eksynyt otso poistettiin äkkiä huolta tuomasta. Euroopan laitamille on helpompi antaa viisaita neuvoja kuin noudattaa niitä itse. Susikannan varjelu onnistuu kyllä kotimaisinkin voimin ja tiedoin, siksi osaavia ovat tutkijamme ja aktiivisia suden suojelijamme.
Venäjällä on 50 000 sutta ja Kanadassa vielä enemmän. Susi ei ole uhanalainen, vaan esimerkiksi Venäjällä sen aiheuttamat ongelmat ovat yhä tavallisempia. Kun susia ei metsästetä, ne muuttuvat yhä rohkeammiksi ja hirvet syötyään käyvät kotieläinten kimppuun. Kanadassa susikantaa hallitaan laajalla metsästysoikeudella.
Ruotsi aikoo laajentaa oikeutta tappaa kotieläimen kimppuun käyvä peto. Jos EU:la ei ole siihen huomautettavaa, tuntuu Suomen saama susikanne yhä vain kummallisemmalta.
***
Työryhmä esittää Pohjois- ja Itä-Suomeen uusia tukia yrityksille, lisää rahaa koulutukseen ja liikenneverkkoihin, jopa sähköveron poistoa. Syrjä-Suomi seuraa tarkkaan, miten uusi hallitus esitykseen vastaa.