Kainuu toivottavasti hyväksyy kädenojennuksen maakunnan kehittämiseksi. Palvelutuotantoa on pakko keskittää ja yrittämisenkin edellytykset paranevat.
Pääministeri Paavo Lipposen "siniset ajatukset" Kainuun kehittämiseksi ovat edenneet niin pitkälle, että lakiluonnos Kainuun hallintokokeilusta on lausuntokierroksella. Kainuussa ei kuitenkaan olla enää tyytyväisiä. Kokeilua moititaan jäykäksi ja liian keskistetyksi.
Kainuun malli tarjoaa maakunnalle valtaa päättää itse asioistaan ja jakaa niin valtion kuin EU:n kautta tulevia rahoja. Kysymys on pilottikokeilusta. Jos idea ei Kainuulle kelpaa, sen saa jokin toinen maakunta.
Maakunnallisuus on yllättäen vastatuulessa. Kainuulle kyllä kelpaisi 41-jäseninen maakuntavaltuusto, mutta eivät muut hallintoratkaisut. Kysymys on kuitenkin ota tai jätä -paketista. Pullasta ei voi poimia pelkästään rusinoita.
Kunnallinen itsehallinto onkin noussut Kainuussa arvoonsa. Kuntapäättäjät haluavat kokeilusta puitelain, joka antaisi liikkumavaraa ja mahdollisuuden kokeilun kuluessa soveltaa kokemuksia. Erityisesti on kavahdettu lakiluonnoksen pykälää, joka määrää, että ellei terveydenhuollon tai koulutuksen kuntayhtymiä saada toimimaan määräajassa, valtioneuvosto perustaa ne.
Koko hallintokokeilun ideana on maakunnallisuus, ei kunnallisuus. Se pakostakin vaikuttaa kunnalliseen itsehallintoon eli oikeuteen järjestää palvelut itse. Kokeilun tarkoituksena on koota eri toimijat yhteisen sateenvarjon alle. Seutukunta- ja maakuntatasolla hoidettaisiin elinkeinopolitiikka, toisen asteen koulutus ja terveydenhuolto. Merkittävä rahoitus koottaisiin isoksi kokonaisuudeksi, jonka käytöstä päättäisi maakunnan yhteinen hallinto. Hallinnon ylin päätöksentekoelin voitaisiin valita suorilla vaaleilla.
Kokeilu ei onnistu, elleivät Kainuun kunnat lisää oleellisesti yhteistyötä. Tässä on haastetta kerrakseen. Esimerkiksi maakunnallinen lukio on ilmeisesti ainoa mahdollinen. Ellei siihen nyt suostuta, kohta Kainuussa on lukio vain Kajaanissa. Myös keskitetty terveydenhuolto mietityttää. Kuitenkin kansallisen terveysprojektin suunnitelmien mukaan muuallakin tavoitellaan keskitettyä terveydenhoitoa eli suurehkoja, monen kunnan terveyskeskuksia. Kainuu ei tässä suhteessa ole erityisasemassa.
Kainuulaisten pelot ymmärtää, onhan kysymyksessä suuri ajattelutavan muutos. Oma kunta ei enää olisi tärkein, vaan maakunta, kainuulaisuus. Kysymys on kuitenkin ainutlaatuisesta mahdollisuudesta, koko alueen kehittämisestä ja vahvistamista tulevaisuudesta. Tälle hallintomallille on ottajia, jos se ei Kainuulle kelpaa.
Kainuusta lähtöisin oleva selvitysmies Juhani Perttunen varoittaa Kalevan haastattelussa, ettei uutta mahdollisuutta hevin tule. On hyvä muistaa, että kyse on kokeilusta, ei lopullisista ratkaisuista. Perttunen pelkää, että jos Kainuussa takerrutaan vanhoihin rakenteisiin, kaukana ei ole se hetki, jolloin niistä on pakko luopua.
Pitemmän päälle Kainuussa ei nykyisellä kuntapohjalla ole mahdollista pitää yllä nykytasoisia peruspalveluja. Juuri kansalaisten palvelujen vuoksi maakunnan voimavarat on koottava yhteen. Vaikka palvelusektorilla valtaa valuisi kunnilta pois, maakuntahallinnon kautta kuitenkin hoidettaisiin kainuulaisten ihmisten asioita. Yhteisvastuun avulla kakku jakautuisi tasaisemmin koko maakuntaan.
Kokeilu onnistuu vain, jos maakunta kykenee ratkaisemaan asiat ilman valtiota ja kantamaan niiistä myös vastuun. Kyse on ainutlaatuisesta tilaisuudesta kokeilla jotain ainutlaatuista omilla ehdoilla.