Suomi-neidon vyötärölle piirreltiin kolmisenkymmentä vuotta sitten rajaa uudelle, uljaalle Kainuun läänille. Piirtelyksi homma sitten jäikin, ja melkein Belgian kokoinen 82 000 asukkaan maakunta jatkoi osana Oulun lääniä kohti 2000-luvulla odottavaa maakuntakokeilua.
Kainuun kansa yrittää maakunnan edusmiesten ja -naisten johdolla taas lyödä arpaansa ja löytää löytää ryhtinsä ja kunniatyönsä. Helppoa se ei ole, kun yhä useampi raukka on mennyt - jos ei ihan merten, niin ainakin muutaman kasvuvyöhykkeen taa.
Maakunnallinen hallintokokeilu todella tuntuu kainuulaisten elämässä. Säästetty ja tehostettu on, mutta eihän kansalainen omaa parastaan tajua, vaan pakkaa napisemaan milloin mistäkin. Virkamiehet ja muut vastuulliset vastaavat huutoon, että ilman kokeilua jaettavaa olisi vielä vähemmän.
Nyt pitäisi jo pontevasti suunnitella, miten päätösvalta ja eurot jaetaan hallintokokeilun jälkeen vuonna 2013. Helsingin valtakamareista on annettu ymmärtää, että kokeilulle heltiää jatkoaikaa helpostikin, jos koko maakunta seisoo asian takana yhdessä. Kovasti näyttää siltä, ettei seiso.
Haaveet koko Kainuun yhteisestä kunnastakin haalistuvat ankeiden aikojen jatkuessa. Vaala ei lähtenyt mukaan edes hallintokokeiluun ja suuntautuu yhteistyössään vahvasti Oulunkaarelle. Nyt perikainuulainen Puolankakin katselee länteen. Vaarakunnasta varoitetaan, että Puolangan ero Kainuusta on paljon lähempänä kuin muualla maakunnassa osataan ajatellakaan.
Kainuun murteen erot taitavat olla suuret, sillä kunnissa ei ymmärretä ollenkaan mitä naapuripitäjissä haastellaan. Puolanka ja Kajaani kokevat joutuvansa isojen päätöksellä menettäjiksi ja maksumiehiksi. Samaan aikaan Kajaanista yritetään todistaa, että isot kunnathan ne tulevaisuuden Kainuussa ovat menettämässä ja omastaan muille jakamassa.
Se sijaan kukaan ei osaa kertoa, mitä palveluja ja mistä syrjäperän ihmiset saavat muutaman vuoden päästä. Samaa askellusta tuntemattomaan käydään toki muuallakin kuin Kainuussa, mutta ei tunnu ministeriöissä kiitelty hallintokokeilu helpottavankaan tulevaan katsomista.
Puolangalla kysytään, onko parempi olla taantuvan Kainuun pieni syrjäinen kunta vai kehittyvän Oulun seudun kaukaisin kolkka. Puntari tuntuu kallistuvan länteen; neuvotteluja Oulunkaaren kuntien kanssa on jo käyty.
Kun helppoja ratkaisuja ei ole, alkaa vähiten huono näyttää houkuttelevalta. On ymmärrettävää, että Puolangallakin pidetään vielä jäljellä olevista palveluista kiinni kaikin keinoin. Oman lukion menetys pakottaisi suuren osan peruskoulun päättävistä muuttamaan pois kotoa, eikä terveyspalveluiden haku naapurikunnasta ole pitkien välimatkojen Kainuussa todellinen vaihtoehto.
Sisältä ratkeilevaa Kainuuta revitään myös ulkoa. Maakunnan ainoa oikea kaupunki on vaarassa menettää hyvää tulosta tehneen opettajankoulutuslaitoksensa, kun Oulun yliopisto paikkaa talouttaan. Näivettyminen uhkaa koko Kajaanin yliopistokeskusta ja ammattikorkeakouluakin.
Vielä ei Tervantielle tiettävästi suunnitella raja-asemaa, mutta kommentit käyvät Kainuussa kitkeriksi. Kajaanin keskustalaisten kärkimieskin kehotti kainuulaisia heittämään Oulun suhteen pinkkilinssiset silmälasit nurkkaan ja muistamaan, että Oulun seudulta löytyy kovan valtapelin pelaajia.