Hyrynsalmi Kainuu oli Suomen marja-aitta, marjanvälittäjä Ari Kemppainen joutuu toteamaan. Kainuulainen mustikka saattaa ensi kesänä jäädä metsään mätänemään, sillä Baltian, Venäjän, Valko-Venäjän ja Puolan mustikka on niin paljon halvempaa, ettei kotimainen mene kaupaksi.
Marjanjalostusteollisuus ostaa mehu- ja hillomarjansa mistä halvimmalla saa, eikä kotimaisuus tai syrjäseutujen työllisyys paina markkinataloudessa.
Puolukkaa Kainuusta kannattanee kerätä vastakin, sillä sitä ei onneksi kasva etelämpänä, Kemppainen sanoo. Jos kasvaisi, ei marjalaitoksia pohjoisessa enää olisi.
Vielä kymmenisen vuotta sitten kainuulaiset kantoivat marjaa myyntiin saavikaupalla, ja parikymmentä vuotta sitten marjatienesteillä ostettiin jopa autoja. Nyt saa hieraista silmiään, jos näkee liikkeellä isännän pappamopolla marjasäiliö selässään.
Tähän aikaan syksystä Kemppaisen Kainuun Tuotteella oli takavuosina täysi roikina päällä, marjaa rahdattiin tonneittain hallille. Nyt ei edes tarvitse kierrättää marjalaatikoita. Ostetut marjat säilytetään nyt niissä laatikoissa, joita ennen piti kiireenkaupalla tyhjentää torien ostopisteitä varten.
Ari Kemppainen luulotteli aikoinaan, että marjastus vähenee Kainuussa sen takia, että väki vanhenee ja muuttaa muualle. Nuorethan eivät erota mustikkaa puolukasta, mutta ei ikäihmisiäkään enää saa metsään myyntimarjoja poimimaan. Poimijahinta on kerääjälle liian matala, ostajalle liian korkea.
Marjamies ei osaa pohtia globalisaatiota, Kemppainen sanoo. Kuitenkin häntä kismittää, että marja-ala kuihtuu ja se tietää työpaikan menetystä monelle kainuulaiselle. Eivät kaikki voi lähteä etelään kännyköitä tekemään, niitähän on joka taloudessa jo särkymävaraksi asti.
"Meillä on sesonkiaikaan töissä 20 ihmistä, ympäri vuoden 13-15. Ei täältä haluttaisi lähteä."
Marjanjalostajat haluavat 25 sentin EU-tuen poimittua marjakiloa kohti. Sen kohtalo on nyt Brysselissä EU:n komission käsissä. Väliaikatiedot sieltä kertovat, että poimijatukea ei ole täysin tyrmätty, jopa varovaista myötätuulta on aistittavissa.
Maa- ja metsätalousministeriön maatalousneuvos Taina Vesanto kertoo, että poimintatuen pitää olla EU-tuki, ei kansallinen. Suomalainen metsämarjojen poimintatuki suunniteltiin samasta pykälästä, mistä komissio on myöntänyt parsatukea Espanjaan. Erityistilanteeseen erityistuki on tavoitteena samalla kaavalla räätälöitynä, Vesanto sanoo.
Poimijatuki toiveena
Ari Kemppaiselle poimijatuki on elintärkeä. Sen avulla poimijalle voitaisiin maksaa kohtuullisempaa kilohintaa. Tänä syksynä puolukanpoimija saa 65-80 senttiä kilolta, sillä marjasta ei tullut hyvää satoa. Ruotsissa ennätyssato on painanut puolukan poimijahinnan 40 senttiin.
"Mustikkaa ostimme eurolla kilo. Kannattava ostohinta olisi 60 senttiä. Sillä hinnalla ei kukaan poimi. Tänä kesänä mustikan osto supistuikin kymmenesosaan viimevuotisesta, vain kotimaan kulutukseen menevä määrä ostettiin. Voi olla, ettei ensi kesänä osteta mustikkaa ollenkaan."
"Olisihan niitä Soneran rahoja voinut ohjata pohjoiseen marja-alalle, sen sijaan ne laitettiin Saksan rautateille vai tieverkkoonko ne menivät."
Kotimaista kauppaan
Kainuun Tuote on lähtenyt vähittäiskauppaan koemarkkinoimaan kotimaisia pakastemarjoja. Tähän asti pyöreää marjaa eli jalostamatonta on myyty vain suurtalouksiin, nyt mustikkaa ja puolukkaa pakataan 250 gramman kuluttajapakkauksiin.
"Kotimainen mustikka ei pysty kilpailemaan viennissä, mutta toivottavasti kuluttaja arvostaa kotimaista. Kesän tuoretoreillakin myytiin etupäässä virolaista mustikkaa, joka polkee kotimaisen hinnan mennen tullen."
Kainuun Tuote ei tänä vuonna osta marjoja Venäjältä. Laatu heikkeni niin paljon, että tuonti katkaistiin. Marjalaatikon päällä oli hyvää tavaraa, pohjalla kuukauden seissyttä ja hinnannousua odottanutta moskaa.
Venäläisiä ja latvialaisia on kyllä Kainuun metsissä. Nyt vieraspoimijat tulevat omia aikojaan ja myyvät marjansa sinne mistä parhaan hinnan saavat, kytköksiä marjafirmoihin ei enää ole.