Tervaa ja tärpättiä -näyttely Kainuun Museossa Kajaanissa 9.3. saakka.
Hallan tervaa. Hallan Ukon terva- ja tärpättitehdas Hyrynsalmi, Löytöjoki. Restaurointiraportti 1997-2001.
Oulun kansainvälisen menestystarinan juuret ovat tervassa.
Kainuun tervassa, täydentävät kainuulaiset, jotka katsovat, että Oulun menestystarinasta on tullut liian usein Kainuulle menetystarina.
Nyt kainuulaiset esittelevät menestyspuolta: Kainuun Museossa on esillä kunnon tervanäyttely, joka on saanut myös kasvot.
Ne kasvot ovat Hallan Ukon näköiset.
Tuo legendaarinen ukko, joka on saanut lainata lempinimensä jopa nykyajan matkailuyrittäjille, oli Oulussa kainuulaisvanhemmista syntynyt Johan Alfred Heikkinen, kauppias, maanviljelijä, poronhoitaja, jääkäriliikkeen aktiivi ja lopulta valtiopäivämies.
Hallan Ukon syntymästä tulee kuluneeksi tänä vuonna 140 vuotta, minkä kunniaksi Kainuun Museo on keskittynyt yhteen osaan monitoimimiehen toimeliaisuudesta: tämän perustamaan Hyrynsalmen Löytöjoen terva- ja tärpättitehtaaseen.
Näyttely on saanut tuekseen julkaisun, jossa liikutaan teollisuusarkeologisista tutkimuksista Löytöjoen tehtaan restaurointiin. Tuo tehdashan toimi talvisotaan saakka ja raunioitui vähitellen sen jälkeen. Itse Hallan Ukko ennätti kuolla vuotta ennen tehtaansa toiminnan lopettamista.
"Pääosa suomalaisen tervan historiasta on vielä kirjoittamatta", sanoo näyttelyjulkaisussa lupaavasti PanuNykänen Polyteekkarimuseosta. Hän muistuttaa erittäin aiheellisesti, että tervateollisuudella on usein virheellisesti ymmärretty vain tervahautoihin perustuvaa tuotannon haaraa.
Terva ei ollut tärkeää vain Oululle ja Kainuulle vaan koko maalle, kirjassa muistutetaan. Olihan terva 1600- ja 1700-luvulla koko Suomen tärkein vientiartikkeli. Noloa tosin oli, että kun suomalaista hautatervaa vietiin 1800-luvulla eurooppalaisiin kemiantehtaisiin jalostettavaksi, lopputuotteen myyntiarvo oli moninkertainen raaka-aineeseen verrattuna. Niinpä senaatti puuttui 1850-luvulla tilanteeseen etsimällä menetelmiä kotimaisen jalostustuotannon hoitamiseksi.
Vain yhden kerran näyttelyjulkaisu mainitsee näiden asioiden parissa alkuaikoina puuhanneen Venny Soldanin isän, AugustFredrik Soldanin, sittemmin rahapajan ensimmäisen johtajan.
Oulun Konepajalla kehitettiin tärkeä tervanpolttouuni, jonka suunnittelussa olivat mukana Friisin veljekset ja myöhemmin myös Hallan Ukko. Samoihin aikoihin senaatti lainoitti Merikosken tervatehtaan, ja Hemming Åström näin yritti estää päätuoton valumisen englantilaisille. Tosin kainuulaiskirja väittää, että Åströmin etunimi olisi ollut Henning.
Hallan Ukon taloon valmistunut tervauuni oli kannattava sijoitus, tietää kirja kertoa, sillä tärpätin myynnillä katettiin koko talon talousmenot. Tärpätin lisäksi sivutuotteita olivat mm. pikiöljy ja saapasrasva aikana, jolloin Kainuu oli koko Suomen tärkein terva-alue. Tämän ajoitus oli 1800-luvun lisäksi 1900-luvun alku. Hallan Ukko siis osasi jatkojalostuksen ja osasi ottaa rahat talteen. Hänen osaltaan tervasta tuli menestys- eikä menetystarina.
Näyttelyn puolella vitriinien piirrokset tervateollisuuden vempeleistä antavat mielikuvan melkein Bonk-maailmasta tai legendaarisesta alan parodisesta teoksesta, kataloogillisesta esineitä joita ei ole.
Tietoiskut tervantuoksuisessa näyttelyssä ovat nykyihmisellekin paikallaan: tervankäyttö elintarvikkeissa muistuttaa tervasaippuoiden ja tervapastillien lisäksi tervapullasta ja tervaviinastakin.
Eri tervalajeja esiteltäessä tulee vastaan tuttu mutta tähän asti epämääräinen sana. Se sana on tökötti.
Nyt tökötti määritellään tarkasti: se on koivutervaa.
Tervaveneet eivät tässä näyttelyssä ole kunniassaan, sen sijaan porot. Pororaidot nimittäin kuljettivat talviseen aikaan Ukko Hallan raitoa kohti saman verran Kainuun tervaa Ouluun kuin yksi tervavene. Hämmästynyt näyttelyssä kävijän kysymys vain kuuluu, miksi ihmeessä sittenkin tervatynnyrit, jos terva kerran osattiin jalostaa jo kotona Kainuussa?
Näyttely kirjoineen tarjoaa sopivan tervantuoksuisen mietiskelyhetken, jos alkaa pohtia Kainuun tervan, tämän varhaisen kemiallisen teollisuuden, merkitystä: Kainuun tervahan piti yllä brittiläistä maailmanvaltaa, jossa aurinko ei koskaan laskenut. Tervattiinhan Kainuun tervalla imperiumin mahtava laivasto.
Miksipä kainuulaiset eivät tekisi tästä tosiasiasta matkailuvalttia, jolla houkuttelisivat erityisesti brittejä tutustumaan yhteisen historian juuriin?