Kainuun harmas -rodun lampaat on pelastettu sukupuuton partaalta ja kannan oma vaihtelu on yhä runsasta, mutta harmaksia uhkaa yhä sukulaistuminen eli rodun geenipohjan kapeneminen. Nykyinen 600-800 harmaksen kanta ei ole perinnöllisesti tarpeeksi suuri, toteaa Pohjois-Euroopan lampaista väitöskirjan tehnyt Miika Tapio.
"Populaation ylläpito pitäisi järjestää niin, että eläinten lukumäärä olisi riittävä ja paritukset pitäisi suunnitella hyvin, esimerkiksi välttäen lähisukuisten lampaiden siittämistä keskenään."
Sukulaistumisen uhan poistamiseen riittäisi Tapion mukaan lisääntyvän kannan saaminen yli tuhannen uuhen ja vähintään 20 pässin kokoiseksi.
Tapio perehtyi työssään lampaiden ja lammastalouden historiaan. Paljastui, että Suomeen on tullut lampaita Lähi-Idästä, Venäjän kautta. "Aikaisemmin ajateltiin arkeologisten tulosten perusteella lampaan tulleen Suomeen vain etelästä Keski- tai Länsi-Euroopan kautta", Tapio lisää.
Lammastalous alkoi Lähi-idässä, nykyisten Syyrian ja Irakin rajaseudulla, noin 10 000 vuotta sitten. Tapion tulokset toivat vahvistusta myös siihen arkeologiseen nykytietoon, että lampaan kesyttäminen on tapahtunut vain kerran, Lähi-Idässä, eikä lammasta ole kesytetty Euroopassa, mitä aikaisempi arkeologisukupolvi piti uskottavana.
"Etelä-Skandinaviassa lampaita on ollut jo 6 000 vuotta sitten, ja Suomeen lampaita tuotiin 2 500-4 000 vuotta sitten", Tapio kertoo.
Euroopassa on yli 600 lammasrotua, Niitä on myös Pohjois-Euroopassa paljon. Tapion väitöksessä tutkittiin niistä 37, mikä on melko täydellinen valikoima tältä maailmankolkalta. Noin kahdestakymmenestä pohjoisesta maatiaisrodusta puolet on uhanalaisia. Brittein saarilta löytyisi kosolti lisää rotuja.
Suomenlampaat poikkeavat monilta ominaisuuksiltaan Lähi-Idässä kesytetyistä esi-isistään. "Lyhyt kesä ja ilmaston viileys ja kosteus ovat olleet luonnon valintapaineita, mitkä muokkasivat lampaita jo silloin, kun tänne aikanaan on tuotu ensimmäisiä eläimiä", Tapio kertoo.
Suomenlampaalla ihminen on suosinut hedelmällisyyttä, jotta lyhyen laidunkauden aikana on saatu varmistettua jälkikasvun varttuminen ja lihaa tilan tarpeisiin. "Pohjoiset lampaat ovat olleet pitkään hyvin tunnettuja hedelmällisyydestään. Esimerkiksi Charles Darwin kirjoitti jo vuonna 1868 Lapin lampaiden olevan erittäin hedelmällisiä", Tapio huomauttaa.
Miika Tapion väitöskirja Pohjoiseurooppalaisen lampaan perinnöllisen monimuotoisuuden alkuperä ja
säilytys tarkastetaan perjantaina Oulun yliopistossa Linnanmaalla Kuusamosalissa kello 12.00.