Pesäpallon Suomen mestaruutta neljännen kerran peräjälkeen juhliva Kainuu sai kylmää vettä niskaansa maanantaina, kun tilastokeskus julkisti uudet väestöennusteensa. Vaikka moni muukin maakunta menettää väkeä, missään muualla ei käyrä sojota alaspäin yhtä jyrkästi.
Jos nykyinen kehitys jatkuu, vuoteen 2040 mennessä Kainuun väestö on supistunut neljännellä. Yksin Kajaanista katoaisi kuusi tuhatta ihmistä. Toteutuessaan tämä tarkoittaisi sitä, että maakunnan elinvoimasta ei jäisi paljonkaan jäljelle. Sinisillä vaaroilla olisi entistäkin rauhallisempaa, jo aivan liian rauhallista.
Tilastokeskuksen ennuste on vain ennuste. Siinä on otettu huomioon se, miltä kehitys näyttää, eikä sitä, mitä se voisi olla. Kainuun tapauksessa tilastojen olisi syytä toimia hälytyskelloina.
Väestökehitys ei ole luonnonlaki. Siihen voidaan harjoitettavalla politiikalla vaikuttaa. Lokakuun kunnallisvaaleissa valitaan jo ensimmäinen maakuntavaltuusto nimenomaan Kainuuseen. Tämä on osoitus siitä, että maakunnan tilanne on jo saanut erityishuomiota. Sitä tarvitaan lisää.
Kainuu on sopivan pieni alue, jotta se voi toimia ikään kuin laboratoriona siitä, millainen aluepolitiikka toisi nykypäivän Suomessa tuloksia. Ennen muuta kyse on tietysti työpaikoista, mutta valtion tekohengityksen varaan ei voi jättäytyä.
Vaarana on, että negatiiviset uutiset väestökadosta muuttuvat itseään toteuttavaksi ennusteeksi. Kun tulevaisuus näyttää synkältä, se vaikuttaa asenteisiin sekä maakunnassa että sen ulkopuolella. Sotkamolaiselle pesäpallohengelle on Kainuussa käyttöä laajemminkin: menestystä ei kukaan tule tarjoamaan, se on osattava itse ottaa. Noin upean maakunnan ei pidä alistua siihen, että se vain näivettyisi hiljaa.