Tänään 9.4. liputetaan Mikael Agricolan päivää eli suomen kielen päivää, joka on myös Elias Lönnrotin syntymäpäivä.
Ville Ranta tekee 288-sivuisessa Kajaani-sarjakuvaromaanissaan Elias Lönnrotille saman kuin Katariina Lillqvist animaatiossaan Carl Gustaf Mannerheimille: taiteilija tarinoi historian merkkihenkilöstä mielenkiintoisemman ihmisen.
Menneisyys onkin aivan liian kiehtova paikka jätettäväksi pelkästään historioitsijoiden temmellyskentäksi, joten onneksi näitä rantoja ja lillqvistejä riittää.
Taiteilijoita voi kiittää myös siitä, että moni historiantunnilla haukotellut voi kiinnostua hyvien tarinoiden ja kiehtovien kuvien ansiosta menneisyyden naisista ja miehistä, tapahtumista ja paikoista.
Kajaani-sarjakuvakin pakottaa lukijansa hakemaan ainakin wikipediallisen verran tietoa tästä Kalevalan kokoajasta, suomen kielen professorista ja lääkäristä.
Moni voi innostua Ville Rannan tavoin pidemmällekin Lönnrot-selvityksessään. Kokonaiseen romaaniin, saati sarjakuvaromaaniin vain harva pystyy.
Rannalta miehen työ. Suurtyö.
Jotteivät odotukset menisi liian juureviksi, niin kannattaa muistaa, että Kajaani on 1800-lukulaisesta poljennosta huolimatta kelpo nykysarjakuvan edustaja.
Piirrostyyli on taattua tunnelmoivaa ja luonnosmaista Rantaa. Perinteiset ruuturajat on häivytetty, mutta kuvien rytmitys on koko ajan kohdillaan.
Kajaania ei kannata vieroksua ensi alkuun raskaalta tuntuvan aihepiirinkään takia.
Ranta rytmittää merkkimiehen työteliästä arkea hilpeillä ryyppy- ja saunailloilla, naishaaveilla ja lyyrisillä auringonlaskuilla. Ja huolilla.
"Miehellä on tarpeeksi maailmassa...tarpeeksi tekemistä...tarpeeksi huolia ja...ja arvoja ilman naisiakin."
Näin tuumii Kajaanin piirilääkäri Elias Lönnrot 1830-luvun Kajaanissa.
Kajaanin päähenkilöllä riittää toden totta tekemistä ja huolia ilman naisiakin: on velkoja, saamaton veli, ikääntyvät vanhemmat.
Mutta eihän Elias osaa ilman naisen syliäkään olla. Eihän siinä tietystikään mitään, mutta kun tuo nainen on naimisissa oleva Mannerströmin Kreeta, niin tiedossa on vain lisää huolia - ja Kajaania eteenpäin vievä juonirakennelma.
Ranta kuljettaa Lönnrotia pääosin 400 asukkaan Kajaanissa sekä Lönnrotin vanhempien ja veljen luona Paltamon Polvilassa. Välillä mies kulkee runonkeruumatkoille Vienan Karjalaan ja lopussa matka vie miehen Kainuusta katsottuna kauas Helsinkiin.
Mutta tarinan ydin pysyy Kajaanissa, joka varsinkin talvisissa kuvissa henkii sellaista lämpöä, läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä, mitä nykykaupungeista saa hakemalla hakea.
Puitteiden ja ajankuvan todenmukaisuus antaa Rannan tarinalle ja ennen kaikkea Rannan Lönnrotille uskottavuutta.
Ranta on tehnyt huolellista pohjatyötä ja antaa kirjan selitys- ja kiitossanoissa kunnian käyttämilleen lähdeteoksille ja myös historioitsija Markus Korhoselle.
Välillä Kajaanissa liikutaankin täysin Lönnrotin todellisissa saappaanjäljissä. Ranta kuvaa muun muassa koskettavasti kuinka Lönnrotille rakas veljenpoika Calle (Kaarle) ja palvelijatar Beata hukkuvat kirkkoveneen kaaduttua Sipisen virtaan.
Lönnrot pelastautuu, mutta tapahtumat jättävät syvät haavat miehen sieluun.
Kansalliseepos Kalevalan luoja näyttäytyy siis Rannan sarjakuvassa seesteisen ja ylevän suurmiehen sijasta viinaan ja naisiin menevänä kansanmiehenä.
Mutta pelko pois, Lönnrotin piirtänyt Ranta ei tuomitse, ei alenna, vaan ymmärtää ja arvostaa sankariaan.
Lönnrotin tekoja ohjaa usko työntekoon, vilpitön pyrkimys hyvään - ja jatkuva huoli potilaistaan, vanhemmistaan, palkollisistaan.
Toisaalta Kajaanin lääkäriä polttelee halu irrottautua perhe- ja virkavelvoitteistaan ja lähteä pois Kainuusta. Elias valmistautuu muuttamaan jopa Venäjän puolelle Vienan kyliin.
Kirjan lopussa Lönnrotin irrottautuminen onnistuukin, ainakin osaksi. "Vaikka lähtisin pois Kajaanista, Kajaani pysyy minussa", Rannan Lönnrot tuumaa osuvasti.
Elias ottaa matkallaan lukuisia sivu- ja taka-askelia, mutta Kajaani vie miestä myös eteenpäin kuten kunnon kasvutarinan kuuluukin tehdä.
Ville Ranta on käyttänyt Eliaksen hahmoa jo aikaisemmissa sarjakuvissaan - tosin nykypäivään istutettuna.
Kajaanin lukenut ei panisi pahitteeksi, vaikka Rannan ja Lönnrotin yhteinen taival jatkuisi jossain muodossa vielä tulevaisuudessakin.
Aika velikultia - molemmat.