Metsästyskausi alkoi muutama viikko sitten, eikä sille loppua näy -- ainakaan kaikkien mielestä. Metsästäjä Olli Kalliokoski jutteli Pedolle muun muassa riistan- ja naistenmetsästyksestä.
Jänisjahtia, hirvijahtia, peuranpyyntiä, linnustusta, lohenkalastusta... Metsästykseen saa kulumaan mahdottoman paljon aikaa. Voiko metsästäjällä olla onnellista parisuhdetta?
Voi, ehdottomasti. Jos viikonlopusta ottaa päivän tai viikosta kaksi iltaa, niin se ei mielestäni vielä tarkoita onnetonta parisuhdetta. Onhan tuo toki ymmärtämiskysymys, mutta ainakaan vielä ei ole tullut sanomista kotona.
Onko riistan ja naisten metsästämisessä mitään yhteistä? Ainakin väijyntä- ja houkuttelumetsästys kuulostavat naisjahtiinkin sopivilta.
Kai niinkin voisi sanoa. Jos metsällä houkutellaan vaikka pillillä pyytä, samalla tavalla baariin lähdettäessä puetaan vastakkaisen sukupuolen houkutukseksi ykkösiä ylle.
Ja koirahan on tunnetusti toimiva apuväline molemmissa jahdeissa.
Naistenmetsästyksessä kannattaa vain käyttää vähän söpömpää koiraa. Ajokoira ei tehoa välttämättä niin hyvin kuin cockerspanieli.
Kumman metsästys on helpompaa?
Ehdottomasti riistan. Vaikka lähtisi kuinka tuttuun vakiobaariinsa, ei voi ikinä tietää, onko siellä saalista tiedossa.
Metsästetty on iät ja ajat, ja kovin jamppa on tuonut kotiin aina parhaan saaliin. Onko sitä kunnon mies ollenkaan, jos ei metsästä?
Kyllä varmaan on, eivät metsästystaidot ole enää nykyään samanlainen mittapuu kuin aikoinaan.
Entä miten paljon syö miehistä itsetuntoa, jos nainen ampuu paremman saaliin kuin sinä itse?
Ei sukupuolella ole väliä, kunhan ampuja on hyvä tyyppi. Jos taas ei, isompi saalis syö miestä tosi paljon.
Muuan metsästäjän morsian totesi tympeänä, että ase on miehelle häntä rakkaampi. Toimiiko se useinkin poikamiesmetsästäjän vaimonkorvikkeena ja unikaverina?
Kyllä aseesta on pidettävä hirveän hyvää huolta; pitää hellästi, puhdistaa ja rasvata. Niinpä siitä saatetaan joskus huolehtia paremmin kuin morsiamesta. Aseillehan voidaan antaa nimetkin, jotta jokainen tunnistaisi oman morsiamensa.
Onko metsästyksessä samoin kuin huumeiden käytössä, että ensin aloitetaan kesysti vaikkapa kalastuksesta, sitten siirrytään kovempiin pyynteihin - lintuihin ja jäniksiin - ja lopulta ei riitä kuin karhun kaato?
Viehän se mennessään. Hirvi tuntuu paljon hienommalta saaliilta kuin pelkkä sorsa.
Onkos seuraava runonpätkä inhorealismia vai villiä legendaa: "Kossua kurkusta alas valutan, kun kännistä isääni metsälle talutan. Aikani kaikkea liikkuvaa ammun, kunnes kaislikon keskelle sammun."?
Porukasta riippuen vähän molempia, ikävä kyllä. Tarina kertoo englantilaisesta, joka palasi lomaltaan Suomesta ja kertoi, että siellä on järjestetty hyvin puliukkojen tunnistaminen. Niillä kun on kaikilla punaiset pipot ja liivit päällään.
"Ei saalis ole metsästyksessä tärkeintä vaan luonnossa liikkuminen." Ettei tuo lausahdus kuuluisi samaan sarjaan kuin "Ei se voitto vaan reilu peli." ja "Mennään käymään vain nopeasti yhdellä."?
Kyllä itse luonnossa olemisestakin pitää nauttia. Ei siellä kauan viihdy, jos haluaa pelkkää saalista. Hirvipassissakin voi joutua seisomaan viikonlopputolkulla saamatta välttämättä mitään moneen vuoteen.