Helsinki Kaksi korkeimman oikeuden (KKO) tuomaria kirjoitti viikonvaihteessa lehdistön ymmärtäneen väärin kaksi yksityiselämän suojaan liittyvää KKO:n ennakkopäätöstä. Molemmat päätökset ovat pitkään herättäneet keskustelua siitä, voiko rikos olla yksityiselämää.
Ensimmäinen kiistaa herättäneistä tuomioista on vuodelta 2001 (KKO:2001:96). Siinä katsottiin yksityiselämän loukkaukseksi lehtiartikkeli, josta ilmeni eläkepetoksesta epäillyn naisen henkilöllisyys.
Viime vuonna (KKO:2002:55) KKO antoi vastaavan tuomion edesmenneen valtakunnansovittelijan Jorma Reinin naisystävän nimen kertomisesta tv-ohjelmassa. Nainen oli Reinin eroon johtaneen jupakan yhteydessä tuomittu pahoinpitelystä sakkoihin.
Oikeusneuvokset Pauliine Koskelo ja Mikael Krogerus kirjoittivat sunnuntain Helsingin Sanomissa, etteivät kyseiset päätökset koskeneet rikoksesta epäillyn tai tuomitun nimen julkaisemista rikosuutisten yhteydessä saati sitä, onko rikos ihmisten yksityiselämää.
Oikeusneuvosten mukaan eläkehuijausjutussa oli kyse ennen muuta kuvan eikä nimen käytöstä. Artikkelin kuvituksena julkaistiin ilman naisen lupaa kuva, joka oli otettu vuosia aiemmin hänen kotonaan eri lehtijuttua varten. Kuvaan liittyvästä tekstistä ilmeni myös naisen nimi.
Reinin naisystävää koskenutta ratkaisua Koskelo ja Krogerus selittivät sillä, että tv-ohjelmassa oli kerrottu hänen elämästään muutakin kuin Reinin virasta eroamiseen johtanut tappelunnujakka. Nämä muut seikat olivat niin intiimejä, että nimen kertomista oli pidettävä yksityiselämän loukkauksena.
Molemmat päätökset löytyvät internetistä osoitteesta www.kko.fi tai www. finlex.fi.
Oikeusneuvos Koskelo oli mukana tekemässä eläkehuijauksen uutisointia koskevaa päätöstä, Krogerus taas Reinin naisystävän nimensuojaa koskevaa päätöstä.
"Nimi vain sivuseikka"
Koskelo selitti vielä erikseen STT:lle omaa käsitystään ns. eläkehuijausratkaisusta. Hänen mukaansa ratkaisu perustui keskeisesti siihen, että epäillystä henkilöstä julkaistiin ilman lupaa tunnistettava ja hänen yksityiselämäänsä liittyvä kuva.
- Nimi oli tässä sivuseikka, Koskelo kommentoi.
Tilanne olisi ollut toinen, jos artikkelista olisi ilmennyt vain naisen nimi ilman kuvaa tai jos naista ei olisi voinut tunnistaa kuvasta.
Koskelo arvioi, että myös toisenlainen kuva olisi vaatinut toisenlaista harkintaa. Jos kuva olisi kodin sijasta otettu oikeussalin eteisessä kyseisen oikeusjutun yhteydessä, julkaisemiseen ei tarvittaisi kuvan kohteen lupaa.
Koskelo halusi korostaa, että korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuja tulkittaessa pitäisi aina ottaa huomioon kunkin yksittäistapauksen piirteet. Yksi ennakkopäätös ei siis välttämättä sovi muihin samaa aihepiiriä edustaviin oikeustapauksiin.
- On vaarallista, jos yhtä tapausta koskevan päätöksen perusteella ryhdytään tekemään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, hän sanoi.