Kain Tapperin (1930-2004) rauhoittavaa luonnontunnelmaa on tarjolla Porin taidemuseossa. Syysillat, kesäillat, näitä tunnelmia minä haen -näyttely aukeaa museon projektihuoneessa perjantaina.
Tapperia on kuvattu luonnontunnelmien lyyrikoksi: hänelle taide edustaa elämänläheisyyttä, ja taiteella hän tavoittelee tasapainoa.
Vaikka Tapper työsti ajatuksiaan kynällä piirtämällä, hän tuli tunnetuksi ensisijaisesti veistäjänä. Porin kokonaisuudessa on esillä myös Tapperin piirroksia, muun muassa hänen omakuvansa vuodelta 1970. Työt täydentävät taiteilijakuvaa, josta moni muistaa työstettyä puuta olevat teokset.
Tapperin työprosessi toi teosten pintaan ja veistoksiin huolellista patinaa, joka syntyi kuin muutokset luonnossa, toinen toistaan seuraavina vaiheina.
Näyttely muistuttaa myös abstraktin taiteen vastoinkäymisistä. Kain Tapper edusti 1960-luvun alussa Suomea Venetsian biennaalissa Ahti Lavosen ja Esko Tirrosen kanssa. Silloin osastolla esitelty Tapperin Surumarssi-teos sai aikaan kiivaan väittelyn, joka kiteytyi kysymykseen: onko kanto taidetta?
Tapper-näyttely jatkaa Maire Gullichsen ja modernismi -sarjaa.
Maalaustaiteen teemoja valokuvin
Vastapainoksi Tapperin luonnontunnelmille Porin taidemuseon hallin ja siiven valtaavat värit. Perjantaina avattavassa Maalauksen paikka -näyttelyssä on mukana 12 taiteilijaa, jotka ovat aloittaneet uransa 1980-luvun lopulla tai valmistuneet äskettäin.
He työskentelevät valokuvan, videon ja paikkasidonnaisten teosten keinoin, mutta käsittelevät taiteilijoillekin maalaustaiteeseen liittyviä aiheita ja teemoja. Kun moni tekee taidettaan virtuaalisten kuvien tai käsitteiden maailmassa, taiteilijoita yhdistää edelleen mutkikas suhde maalaustaiteen perinteeseen.
Näyttelyt ovat esillä toukokuun loppuun asti.