Kaustinen Kansantaiteenkeskuksen johtajaksi valittu suunnittelija, filosofian ja musiikin maisteri Helena Ruhkala, 39, miettii, miten jykevästi kalliossa istuva Kansantaiteenkeskus saataisiin näkymään ja avautumaan ympäristöönsä yhä enemmän.
Kulttuurikeskukset kuten Kansantaiteenkeskuskin ovat hänen mielestään visuaalisesti vaikuttavia ohi ajaessa ja sisältäkin katsottuina, mutta ne saattavat kuitenkin jäädä monumenteiksi.
"Kansantaiteenkeskus on vahva maakunnallinen keskus, mutta sen tunnettavuutta voitaisiin lisätä valtakunnallisesti ja kansainvälisesti."
"Keskus on palvelukeskus ja avoin tulla. On tärkeää, ettei toiminta jää kallion uumeniin, vaan pikemminkin kailotetaan kalliolta, että tänne uskaltaa astua. Arkistoista on puhallettava pölyt, jotta ne saadaan eläviksi, ja perinne on paketoitava niin, että ympärillä olevat ihmiset kiinnostuvat siitä", sanoo tammikuun alussa johtajan tehtävät aloittava Ruhkala.
Kansantaiteenkeskuksen johtajan tehtävä tuli auki, kun nykyinen johtaja, filosofian tohtori Hannu Saha sai nimityksen Taiteen keskustoimikunnan päätoimiseksi puheenjohtajaksi. Ruhkala on valittu johtajaksi kolmen vuoden määräajaksi.
Kuuden yksikön johtoon
Helena Ruhkala johtaa Kansantaiteenkeskusta, johon kuuluvat Kaustisen kansanmusiikkifestivaali, Ite-nykykansantaiteen museo, kansanmusiikin ammattiorkesteri Tallari, Suomen Kansansoitinmuseo, Kansanmusiikki-instituutti ja Ala-Könni-Opisto.
"Ne edustavat kansantaiteen eri aloja. Kenttä ei ole outo, eikä tarvitse aivan tyhjän päältä aloittaa. Tavoitteenani on, että keskus herättäisi yleisön huomaamaan luovuuden meissä itsessämme ja ympärillämme."
Helena Ruhkala itse oli kansanmusiikkifestivaalilla kanteleensa kanssa ensimmäisen kerran vuonna 1974. Hän uskoo, että hänellä on keskuksen toimintaan annettavaa, sillä hän on työskennellyt kauan monilla keskuksen toimialoilla. "On hienoa, että siellä on odottamassa alojen kovien asiantuntijoiden joukko."
Ruhkalalla on käsitys, että pahin taloudellinen notkahdus, joka Kansantaiteenkeskuksella on ollut, on onnellisesti taitettu. "Lähden työhön turvallisin mielin, mutta tietäen, että töitä joutuu tekemään. Kulttuurityössä on tiukka budjetti aina."
Oulunsalossa syntynyt Ruhkala aloitti opiskelunsa Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla 1980-luvun alussa pääsoittimenaan kanteleet, mutta huomasi, että mielenkiinto kohdistuu erilaisiin musiikin osa-alueisiin, ei vain soittamiseen.
Edelläkävijänä monessa
Ruhkala siirtyi Tampereelle lukemaan kansanperinnettä ja erityisesti kansanmusiikkia. Ruhkala valmistui etnomusikologian osastolta filosofian maisteriksi 1993 - samalta osastolta kuin edeltäjänsä Hannu Saha.
Ruhkalan ensimmäinen työpaikka oli Keski-Pohjanmaan konservatoriossa, jossa hän loi ensimmäistä kansanmusiikin keskiasteen koulutusta. Neljän vuoden työrupeaman jälkeen hän opiskeli, perusti perheen, muutti Etelä-Suomeen ja työskenteli kansantanssi- ja -musiikkiryhmä Katrillin toiminnanjohtajana.
Kaipaamaansa kulttuurialan hallinnollista koulutusta Ruhkala sai työnsä ohella Sibelius-Akatemian Arts Management -maisterikoulutusohjelmassa, joka oli laatuaan ensimmäinen. Sieltä hän valmistui musiikin maisteriksi.
Opintoihin liittyen hän oli kaksi jaksoa ulkomailla, opiskeli Lontoossa ja teki työharjoittelun Tansaniassa Suomen suurlähetystössä, jossa vastasi kulttuuriasioista.
Valmistumisensa aikoihin Helena Ruhkala siirtyi nykytanssin puolelle, Suomen kansainvälisesti menestyneimpiin nykytanssiryhmiin kuuluvan Tero Saarinen Companyn tuottaja-manageriksi kahdeksi vuodeksi. Sen jälkeen hän on tehnyt töitä Sibelius-Akatemiassa oppimisen itsearviointiprojektissa, kansanmusiikkiosastolla tuottajana ja koulutuskeskuksessa suunnittelijana.
"Viimeisin työ, suuri Kantele-projekti avautui pari vuotta sitten Pohjois-Karjalassa", hän kertoo. Hankkeen koulutussuunnittelijana hän on tehnyt monipuolista työtä uuden sähkökanteleen tunnetuksi tekemiseksi ja uuden kantele-imagon luomiseksi. Projektissa on luotu kanteleopas, julkaistu levyjä, tuotettu konsertteja ja uudenlaista kantelekoulutusta sekä kirkastettu kanteleen kuvaa tähän päivään.