Ehdollisen tuomion saanut kansanedustaja Antti Kaikkonen tekisi tyylikkäästi, jos hän itse vetäytyisi suuren valiokunnan kakkospaikalta. Se olisi uuden moraalistandardin mukaista.
Kansanedustaja Antti Kaikkonen (kesk.) on ilmoittanut jatkavansa kansanedustajana ja suuren valiokunnan varapuheenjohtajana siitä huolimatta, että hänet tuomittiin viideksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen Nuorisosäätiö-jutussa. Kaikkonen on päättänyt tyytyä tuomioonsa eli se on lainvoimainen.
Kaikkosen asema ei ole kuitenkaan ongelmaton eikä asia ole sillä selvä. EU-asioita hoitava suuri valiokunta on eduskunnan tärkein valiokunta. Sen varapuheenjohtaja käyttää merkittävää valtaa unioniasioissa, edustipa hän sitten hallitus- tai oppositiopuoluetta.
Kaikkosen ja entisen kansanedustajan Jukka Vihriälän (kesk.) sekä useiden demarien eri jutuissa saamat tuomiot olivat vaalirahakohun yksi päätepiste. Kun vielä kansanedustaja Ilkka Kanervan (kok.) lahjusjutusta tulee päätös, vaalirahakohu alkaa olla loppuun käsitelty.
Vaalirahoituksesta käyty keskustelu ja nähdyt oikeudenkäynnit ovat luoneet Suomeen uuden käytännön ja uudet pelinsäännöt, mikä on sopivaa ja mikä ei. Vanhasta maan tavasta on toivottavasti päästy.
Uuden poliittisen kulttuurin mukaista olisi, että Kaikkonen tekisi itse johtopäätökset ja väistyisi valiokunnan kakkospaikalta loppukaudeksi. Se olisi tyylikäs ratkaisu ja päästäisi koko eduskunnan pälkähästä.
Eduskunta voi tutkia Kaikkosen jatkokelpoisuuden ja päättää kahden kolmasosan enemmistöllä, voiko hän jatkaa loppukauden. Prosessi olisi kuitenkin raskas ja veisi eduskunnan huomiota tärkeämmiltä asioilta. Kansalaiset päättäisivät sitten uurnilla, valitako Kaikkonen mahdollisesti uudestaan vai ei.
Perustuslain mukaan eduskunta voi tutkia edustajan jatkokelpoisuuden, jos hänet on tuomittu vankeuteen tahallisesta rikoksesta taikka rangaistukseen vaaleihin kohdistuneesta rikoksesta.
Tuomioonsa tyytynyt Kaikkonen on kiistänyt tahallisuuden, mutta hänen Nuorisosäätiössä tekemänsä päätökset vaalituen jaosta ovat kyllä selkeä vaaleihin kohdistunut rikos. Eduskunnalla olisi siten perusteet ottaa tapaus käsittelyynsä. Siitä tulisi kuitenkin helposti poliittinen näytelmä; siksi Kaikkosen olisi paras toimia itse.
Kanerva sai käräjäoikeudelta Kaikkosta kovemman ehdollisen tuomion. Sen jälkeen Kanerva vetäytyi vapaaehtoisesti Varsinais-Suomen maakuntahallituksen johdosta. Se oli oikea ratkaisu.
Perussuomalaisten Jussi Halla-aho joutui puolestaan siirtymään syrjään hallintovaliokunnan johdosta saatuaan sakkoja uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Hän sortui vielä siihen, että arvosteli korkeimman oikeuden päätöstä muutaman yksittäisen ihmisen mielipiteeksi.
Ja vaikka pykälät eivät edellytäkään suoraan Kaikkosen siirtymistä syrjään, useista näkyvistä tehtävistä on viime vuosina vetäydytty siksi, että jatkaminen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut olisi näyttänyt pahalta.
Suomeen on pikkuhiljaa syntynyt moraalistandardi, jonka mukaan etenkin isokenkäisten olisi hyvä toimia. Niin Kaikkosenkin.