Valtioneuvos Harri Hermanni Holkerista, 66, liikkuu vanhemmilta vuosilta tarinoita, jotka antavat toijalalaispoliisin pojasta vähemmän mairittelevan kuvan. Vanha kuva poikkeaa kuin yö päivästä myöhemmistä otoksista, joista viimeisimmässä Holkeri komeilee Kosovon siviilihallinnon uutena johtajana.
Yksi vanha tarina kertoo, kuinka Holkeri marssi esikuntineen helsinkiläisravintolaan. Tarjoilijaparalta tipahti hivenen kastiketta Holkerin puleeratulle puvulle. Tarjoilija sai ensin kuulla kunniansa, ja sitten Holkeri marssi ulos. Hän palasi hetken päästä, päällään toinen, yhtä sliipattu puku.
Holkerin imagoon on tarttunut muutakin kuin kastiketta. Varttuneet tv-katsojat muistavat Tapaninpäivänä 1970 esitetyn Sirkus Pasila -tv-ohjelman. Kun näyttelijä Heikki Kinnunen lauloi verenimijöistä 38. minuutin kohdalla, porvari-Holkeri suuttui, kiitti juontaja Arvo Saloa ja marssi ulos studiosta.
Yksi ilkeimmistä, ja menneen ajan Holkeria ehkäpä osuvimmin kuvanneista luonnehdinnoista löytyy Tamminiemen pesänjakajista. Holkeri-luvun otsikko oli: Kokoomuksen mannekiini. Myöhemmin tuli kuuluisaksi sitaatti "Minä juon nyt kahvia". Tv-kamera tallensi lausuntoja kärttäneelle lehtitoimittajalle lipsahtaneen onnettoman lausahduksen.
Poliitikkona Holkeri oli kuin seipään niellyt; aina tiptop ja äärimmäisen muodollinen. "Minut voi pettää vain kerran", kuului hänen lempilauseensa. Ulkoinen jäykkyys ei estänyt poliittista taipuisuutta; Holkeri pakotti kokoomuksen UKK-poikkeuslain taakse 1974, suostui Mauno Koiviston yllätyskorttina sinipunahallituksen pääministeriksi ja testamenttasi äänensä Koivistolle vuoden 1988 presidentinvaalien toisella kierroksella.
Kaksinkertaisesta presidenttiehdokkaasta olisi ehkä tullut ehdokas kolmannenkin kerran. Ilkka Kanervan sanotaan saaneen 5. lokakuuta 1999 vastahakoisen Holkerin taipumaan. Hanke lässähti alkuunsa, kun radiouutiset ehti kertoa, että puhemies Riitta Uosukainen oli suostunut kokoomusnaisten pyyntöön.
Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin lähipiiristä käytettiin nimitystä All president's men, kaikki presidentin miehet. Holkerista voi käyttää käänteistä ilmausta. Hän on ollut kaikkien presidenttien, Kekkosen ja Koiviston lisäksi myös Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen mies. Holkerin uran läpikäyvä piirre onkin se, että hän on tehnyt palveluksia muille, mutta vetänyt omaa linjaa vähemmän.
Sukeutuakseen tämän päivän valtiomies-Holkeriksi poliitikko-Holkeri on käynyt läpi melkoisen muuttumisleikin. Jos Holkeri olisi valittu kansainväliseen luottamustehtävään vuosikymmen tai kaksi sitten, hän olisi tuskin sanonut, että edessä on uran vaikein tehtävä ja ettei hänellä ole maailmankolkan asioista enemmälti kokemusta. Aika ja kokemus ovat koulineet jäykkään varteen nöyryyttä.
Kansainvälisiä kannuksia Holkeri hankki toimimalla ensiksi senaattori George Mitchellin vetämässä ryhmässä, joka haki keinoja saada laittomat aseet pois Pohjois-Irlannin riitapukarien käsistä. Jos Holkeri olisi britti, häntä tituleerattaisiin työstä saamansa kunniaritariuden takia Sir Harriksi. Lisää gloriaa satoi, kun hän johti puhetta YK:n yleiskokouksessa 2000-2001. Menee tuskin paljon pieleen, jos arvioi, että Ahtisaaren jälkeen Holkeri kamppailee kakkospaikasta maailmalla tunnettujen suomalaispoliitikkojen listalla.
Vetäytyminen politiikan taistoista tekee joistakin poliitikoista äkkiä entisiä. Muistetaanpa vain, millainen tekijä Paavo Väyrynen oli sisäpolitiikassa - niin kauan kuin hän pysyi mukana. Jotkut nousevat vetäytymisensä jälkeen taas itse asiassa korkeammalle jalustalle kuin poliitikkona ikään. Näin kävi Holkerille ja näin kävi Yhdysvaltain presidentille Jimmy Carterille. Molemmat ovat politiikan jälkeen myös havahtuneet huomaamaan maapallon todelliset päänsäryt kuten kehitysongelmat.
Holkeri nimitettiin käskynhaltijaksi Kosovoon toistaiseksi, ei siis määräajaksi. Serbien ja Kosovon albaanien ikiaikainen vihanpito tuskin loppuu Holkerin vahtivuorolla, vaikka hänen terveytensä ja istumalihaksensa kestäisivät pitkäänkin. Työpaikan tuulisuudesta kertoo, että Holkeri on tehtävässä jo neljäs sitten vuoden 1999.
Holkerista ei olisi tullut Kosovo-johtajaa ilman Yhdysvaltain hyväksyntää. Ruotsin ulkoministeriön entinen valtiosihteeri Pierre Schori ei kelvannut tehtävään, hän kun oli arvostellut Irakin sotaa. Perusteluna Schoria vastaan käytettiin sitä, ettei Ruotsi ole Naton jäsen. Tällä tekosyyllä Holkerikin olisi saatu pois pelistä, jos olisi haluttu. Yhdysvallat muistaa, että Ahtisaari päästi sen pulasta ja taivutti Jugoslavian presidentin Slobodan Milosevicin hyväksymään lännen rauhanehdot 1999. Ehkäpä Yhdysvallat nyt laskee Holkerin saavan Kosovon rauhoittumaan niin, että Amerikka voisi vetää sieltä joukkonsa.
Henkseleitä ei ole silti syytä paukutella kotirintamalla. Holkeri voi myös epäonnistua. Hänen vetovuorollaan haettaneen ratkaisua Kosovon kansainväliseen asemaan. Nyt Kosovo on käytännössä YK:n protektoraatti, jota kansainväliset KFOR-joukot estävät suistumasta takaisin sisällissotaan. Kosovon jyrkimmät albaanit halajavat itsenäistä valtiota, mikä on vaikea nieltävä edes demokratisoituvalle Serbialle. Holkerin tehtävää ei yhtään helpota se, että Venäjä pitää takuuvarmasti uskonveliserbien puolta Kosovon pesänjaossa.
Hyvä kysymys on sekin, kenen, jos kenenkään, neuvoja kaikkien presidenttien mies kuuntelee kotimaassa. Koivisto ja Ahtisaari ovat olleet ex-Jugoslaviaan liittyvissä kysymyksissä kuin kissa ja koira. Lähin tukimies on YK:n pääsihteeri Kofi Annan, joka taas joutuu tekemään, mitä turvallisuusneuvosto päättää.
Tehtävä Kosovossa onkin Holkerin pitkän julkisen uran vaikein osuus. Poliitikot muistetaan helposti viimeisistä töistään, jotka olisi historiankirjoituksenkin kannalta mukava hoitaa tiptop.