Suomen ja Ruotsin kohtaamisiin on aina liittynyt poikkeuksellinen lataus. Mutta tänään panokset ovat kovemmat kuin koskaan aiemmin.
Kun rakkaat viholliset pelaavat olympialaisten voitosta, sekä Suomi että Ruotsi pysähtyvät.
Saman asetelman toistuminen lähitulevaisuudessa on äärimmäisen epätodennäköistä. Edessä on kaikkien aikojen kiekkomaaottelu.
Molemmilla joukkueilla on tahoillaan paljon todistettavaa. Tuoreimpana muistissa on vuoden 2003 MM-kisojen puolivälieräottelu. Pelin iso asia ei ollut Teemu Selänteen hattutemppu, vaan se, että Ruotsi käänsi neljän maalin tappioaseman 6-5-voitokseen.
Tuolloin Helsingin Areenassa oli hiljaista.
Suomi puolestaan nöyryytti Ruotsia Naganon olympialaisten (1998) puolivälierässä maalein 2-1. Suomen molemmat osumat viimeisteli Selänne.
"Ruotsalaiset ovat aina olleet kuin isoveljiä meille. Mutta vanhoja juttuja on turha miettiä. Pelaamme sunnuntaina turnauksen parhaan pelimme. Se riittää voittoon", Selänne pohjustaa.
Viimeinen tilaisuus
Suomi ja Ruotsi lähtevät finaaliin samanlaisista lähtökohdista. Myös Ruotsin päävalmentaja Bengt-Åke Gustafsson luotsaa ryhmää, jonka suurimmat tähdet pelaavat kenties viimeistä kertaa yhdessä.
"Suomi on minulle tutumpi vastustaja kuin mikään muu maa. Mutta myös suomalaiset tuntevat meidät", Ruotsin kapteeni Mats Sundin hymähtää.
Toronton NHL-tähti on aiheuttanut Leijonille harmaita hiuksia useammin kuin kerran.
"Torinossa Suomi on pelannut loistavasti. Mutta luulen, että heidän juhlansa ovat nyt ohi - ja meidän vasta alkavat", 35-vuotias Sundin virnuilee.
Finaalissa katseet kohdistuvat Sundiniin ja Peter Forsbergiin, jonka onnistunut rangaistuslaukaus takasi Ruotsille kultamitalit Lillehammerin olympialaisissa vuonna 1992.
Suomen takalinjojen luottomies Kimmo Timonen ei sinikeltaisen joukkueen tähtiä kumarra. 30-vuotias puolustaja kuuluu pelaajasukupolveen, jolle Ruotsi-pelit ovat otteluita muiden joukossa.
"Ajatus olympiafinaalista tuo kylmät väreet selkäpiihin. Mutta se johtuu itse pelistä ja sen panoksista, ei vastustajasta", Timonen vakuuttaa.
Timonen tietää, että sunnuntain ottelu on ainutlaatuinen. Harva pelaaja saa mahdollisuuden pelata olympiafinaalissa.
Vielä harvempi pelaaja voittaa olympiakultaa.
"Minäkin olen tahkonnut Suomi-paidassa pitkään. Tämä voi olla ainoa mahdollisuus suureen voittoon", Timonen korostaa ja jatkaa:
"Venäjä-ottelun jälkeen ei oikein tullut uni silmään."
Vähän vastaiskuja
Suomen päävalmentajalla Erkka Westerlundilla on tarkka tieto siitä, miten Ruotsi pelaa. Sinikeltaisten finaalipaikka ei ole sattumaa.
Venäjä hakkasi välierässä päätä Suomen puolustusmuuriin, mutta Ruotsi ei tee samaa virhettä.
"Ruotsin joukkueessa on paljon henkilökohtaista taitoa, mutta myös taktista kypsyyttä", Westerlund vahvistaa.
Suomi pitää ottelupalaverin vasta sunnuntaiaamuna. Vaikka pelaajat saavat valmennusjohdolta arvokasta tietoa vastustajasta, ei Kimmo Timonen laita liikaa painoarvoa Ruotsin tekemisille.
"Mitään ei kannata muuttaa. Olemme pelanneet Torinossa parasta Suomi-kiekkoa ikinä", Timonen muistuttaa.
Faktat tukevat Timosen väitettä. Suomi on päästänyt kisoissa vain viisi maalia. Nollapelejä on viisi.
"Esimerkiksi Venäjä ei saanut meitä vastaan yhtään 3-2- tai 2-1-ylivoimahyökkäystä. Se on helvetin kova suoritus", Timonen sanoo.
Fläppitaulu hukkateillä
Erkka Westerlund on äärianalyyttinen jääkiekkoprofessori, joka luottaa ennen kaikkea todennäköisyyksiin. Takavuosien Ruotsi-katastrofeista mies ei halua puhua.
Ei varsinkaan olympiafinaalin alla.
"Jos haluaa tehdä historiaa, pitää tehdä asiat eri tavalla kuin aiemmin", Westerlund kuittaa kysymyksen Ruotsi-peikon olemassaolosta.
Hetkeä myöhemmin Westerlund marssii pukuhuonetiloihin ja unohtaa taktiikkataulunsa toimittajien ihmeteltäväksi.
Taulu on tyhjä. Se kertoo siitä, että Leijonien peli on kuosissa.
Tai siitä, että kysymys Ruotsi-katastrofeista sai Westerlundin hermostuneeksi.