Maailmancupin välierä
Suomi-USA 2-1
(0-0, 0-1, 2-0)
Kaleva
St. Paul Leijonien pukukopissa on - ihmeellistä kyllä - rauhallinen ja tyyni tunnelma.
Missä ovat shampanjapullot? Missä kurkistaa perisuomalainen juhlahumu? Miksi kukaan ei irrottele, vaikka kysymyksessä on Suomen jääkiekkoilun kaikkien aikojen kovin juttu?
Suomen historiallisesta voitosta USA:ta vastaan on kulunut vasta 15 minuuttia.
Ai niin. Eihän tämä olekaan grande finale, vaan vasta voitettu välieräottelu.
"Tämä on kilpailullisesti aika huikea juttu, mutta työ on vielä kesken. Seuraava haaste on tiistaina Torontossa."
Sanat kuuluvat Saku Koivulle, leijonien kipparille, joka pääsi tuulettamaan Suomen voitto-osumaa, kun St. Paulin Xcell Centerin pelikello näytti aikaa 56.06. Aika, joka jää historiaan.
"Se oli Ossin (Väänänen) ansiota. Syöttö oli täydellinen", Koivu kelaa osumaansa, joka tiesi USA:lle suurta häpeää ja katastrofia, mutta Suomelle suurta juhlaa ja riemua.
Ämyristä alkaa kuulua tuttu kullalla väritetty melodia "Ihanaa, leijonat, ihanaa".
"Nyt tunnetta ei oikein pysty käsittelemään, mutta kun ura on joskus ohi, ja miettii, mitä on tullut tehtyä, sen osuman muistaa varmasti. Ajatella, USA:n kotihallissa voittomaali kolme minuuttia ennen loppua. Ei mikään huono juttu", Koivu suorastaan innostuu.
Tappioasemasta voittoon
Suomi nousi 0-1-tappioasemasta 2-1-voittoon vierasareenalla, vieläpä parinkymmenen tuhannen kilometrin päässä kotoa.
"Parikymmentä vuotta sitten tämä ei olisi ollut mahdollista. Nyt joukkue on täynnä jätkiä, jotka uskaltavat haastaa vastustajan kuin vastustajan", Koivu valistaa.
Leijonien tasoituksen 1-1:een teki Olli Jokinen, joka iski ajassa 45.04 sisään Teppo Nummisen laukauksen reboundin. Jokinen on tärkeiden maalien mies. Ruotsia vastaan hän teki tärkeän 4-3-johtomaalin ja Saksaa vastaan hänen piikkiinsä menee äärimmäisen tärkeä 2-1-voittomaalin pohjustus hyökkäyspään aloitusvoitossa.
USA:n ainokaisen teki Doug Weight ylivoimalla Scott Gomezin syötöstä, kun Jarkko Ruutu istui jäähyaitiossa.
"Itseluottamus on kasvanut"
Saku Koivu kuuluu leijonien suuriin ikoneihin, joka on ollut murtamassa viimeisiä valloittamattomia linnakkeita. Vuonna 1995 Tukholmassa hän kuului kultaleijonien pääarkkitehteihin. Mestaruus, joka sekoitti koko Suomen.
"Silloin tuntui, että suomalaisessa jääkiekkoilussa todella otettiin iso askel eteenpäin. Sen jälkeen mestaruus eri turnauksissa on ollut hirveän lähellä, mutta viimeinen silaus on jäänyt puuttumaan. Nyt on toisen todella ison askeleen vuoro. Itseluottamus on kasvanut kaiken aikaa."
Koivu puhuu paljon, mutta pitää nyt pienen hengähdystauon.
"Toista tällaista tilaisuutta meidän ikäluokan pelaajat eivät ehkä enää koskaan saa", Koivu, 29, miettii.
Tässä vaiheessa kaiuttimista alkaa kuulua Anna Erikssonin "Kun katsoit minuun".
Pentti Matikaisen ja muiden päävalmentajien aikakaudella leijonapelaajiin iski menetyksen hetkellä liian usein liian suuri hyvänolontunne, mikä söi pohjan vielä suuremmasta menestyksestä.
"Tämä joukkue uskoo niin paljon omaan juttuunsa, että se löytää latauksen latauksen Toronton finaaliin", Koivu visioi.
Chelioksella surkeat jäähyväiset
Koivun vieressä myhäilee Ville Nieminen, todellinen raskaan työn raataja, joka otti fyysisiltä amerikkalaisilta luonnon pois. Eniten Niemisen fyysisyydestä ottivat nokkiinsa USA:n tähtisikermästä Chris Chelios ja Keit Tkachuk. Parivaljakon käytös meni alla kaiken arvostelun, koska he osoittautuivat äärimmäisen huonoksi häviäjiksi.
Ottelun jälkeen Chelios ei kätellyt lainkaan Niemistä, ja Tkachuk jopa niisti Niemistä loppukättelyn aikana niin, että pelaajien välille syntyi nokkapokkaa.
"Eipä tarvitse ihmetellä, miksi St. Louis (Tkachukin seura) ei koskaan menesty. Chelios taas osoitti, kuinka huono häviäjä hän on", Nieminen mainitsee.
Nieminen on haluton jatkamaan aiheesta.
"Puhutaan mieluummin itse ottelusta."
Niemistä naurattaa keskustelu Suomen jääkiekkoilun nykytilasta.
"Kaksi kuukautta sitten jääkiekko möyri pohjamudissa, mutta nyt laji taitaa taas mennä salibandyn ohi."
Aivan. Viime keväänä MM-kisoissa Suomen sijoitus oli vasta seitsemäs.
Nieminen korostaa, että työ ei vielä ole valmis.
"Ei viitsisi ottaa saman kauden aikana kahta finaalitappiota", Nieminen viittaa Calgaryn katkeraan häviöön Stanley cupin finaalissa Tampa Baylle.
"Ihan oikeasti me ollaan ansaittu tämä finaalipaikka. Saksa-peli on ollut ainoa, jossa meillä oli viidellä viittä vastaan vaikeuksia", hän alleviivaa.
"Suomalaista historiaa"
Vastaan kopissa astelee myös Suomen jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummola, joka ottaa menestyksen vastaa yhtä tyynesti kuin koko joukkue.
"Minulla oli jo päivällä sellainen kutina, että nyt onnistuu. Olin ottelun aikana tyyni ja rauhallinen."
Mutta Kummolakin innostuu.
"Tämä on suomalaista jääkiekkohistoriaa. Kaikkien aikojen kovin juttu."
Kummola ottaa kysyttäessä rauhallisesti kantaa Janne Niinimaan eroilmoitukseen ja Raimo Summasen asemaan leijonien päävalmentajana.
"Niillä ei ole ollut joukkueen pelaamiseen mitään merkitystä. Tämä hässäkkä käydään läpi sitten, kun cup on pelattu."