Kansainvälisessä politiikassa ei koskaan ole koettu perjantain kaltaista päivää: kaikki maailman tärkeimmät johtajat olivat koolla ilmastokokouksessa, jonka suunnitelmat ja aikataulut pettivät täysin.
Kaksiviikkoisen jättikokouksen hoippuessa kohti loppuaan käsillä oli pitkin päivää vain suuri epätietoisuus siitä, mitä oikein tapahtuu. Erilaisia kriisipalavereita pidettiin monilla kokoonpanoilla kellon ympäri.
Kiina ei halunnut
ilmastotekojen valvontaa
Johtajien piti iltapäivällä kokoontua juhlakuvaan ja allekirjoittaa Kööpenhaminan julistus, jossa linjataan selkeä polku globaalin ilmastokriisin ratkaisemiksi.
Kuvaustuokio peruttiin ja aikataulun mukaisen päättymisen hetkellä kaikki oli levällään. Ristiriitoja oli paljon, niistä suurimmat Yhdysvaltain ja Kiinan välillä.
Kumpikin halusi toisiltaan enemmän tekoja ja sitoumuksia. Kiina vastusti kaikin voimin mitään ilmastotekojen valvontaelintä, jota amerikkalaiset kaikin voimin ajoivat.
Presidentti Barack Obama ilmestyi paikalle perjantaiaamuna. Hänestä ei ollut tunnelman nostajaksi, enemmänkin päinvastoin. Kaikki muut johtajat katsoivat paikaltaan kokoussalissa, kuinka Obama luikki sivuovesta puhumaan ja katosi samasta sivuovesta takaisin.
Obaman puhe oli suunnattu kotimaan yleisölle. Kööpenhaminan kokoustunnelmaa se hyydytti entisestään: ei uusia lupauksia, ja kehitysmaille enemmän vaatimuksia kuin vastaantuloa.
Juuri häntä ennen Brasilian Lula da Silva oli puhunut vahvasti ja vetoavasti, mutta siihen palloon Obama ei tarttunut lainkaan.
Aivan aluksi Kiina oli nuijinut julkisesti kiinni omat tiukat lähtökohtansa, Yhdysvallat vastasi samalla mitalla.
Ratkaisevat asiat tapahtuivat silti pienissä suljetuissa neuvotteluryhmissä, jotka torstai-illasta asti yrittivät epätoivoisesti laatia yhteisesti hyväksyttävää lyhyttä paperia. Erilaisia versioita liikkui, takarajat paukkuivat.
Tärkeimpien maiden johtajat oli valikoitu avainjoukoksi, joka pitkään koetti saada jotain yhteisesti hyväksyttävää aikaan.
Uskoa hyviin
jaksettiin valaa
Suomen Kööpenhaminassa oleva kolmikko - presidentti Tarja Halonen, pääministeri Matti Vanhanen, ympäristöministeri Paula Lehtomäki - piti illansuussa tiedotustilaisuutta hämmentyneen oloisena.
Kolmikolla ei ollut tarkkaa tietoa, missä oikein mennään, mutta tunnelman laskemisen kaikki olivat aistineet.
Myönteisiä puolia haettiin siitä, että jokainen maa oli puheissaan luvannut tiukkoja kansallisia ilmastotoimia. Tosin johdantona vaatimuksille, joita ne seuraavassa hengenvedossa latelivat muille osapuolille.
"Lupaukset antavat toivoa, että käänne ilmaston kannalta on tapahtumassa", Lehtomäki valoi uskoa.
"Ei prosessi tähän lopu", Halonen muistutti. Presidentti olisi kaivannut YK:lta suurempaa näkyvyyttä näissä neuvotteluissa. Pääsihteeri Ban Ki-Moon on ollut varsin sivuroolissa Kööpenhaminassa.
Illansuussa moni johtaja teki jo lähtöä kaupungista, ilman ryhmäkuvaa, ilman juhlavia loppuseremonioita.
Loppuvaiheessa kaikki kulminoitui kahteen maahan ja kahteen mieheen, Yhdysvaltain presidenttiin Barack Obamaan ja Kiinan pääministeriin Wen Jiabaoon.
Lopputuloksen luonnos oli olemassa, mutta kaikki riippui vanhan ja nousevan maailmanvallan yhteisymmärryksestä.
Kummallakaan ei ollut varaa epäonnistua sopimuksen saamisessa eikä varaa näyttää periksiantajalta periaatteissaan.