Ne olivat aikoja ne. Juoksijat kaartuivat takasuoralle, stadion huusi hirmuista huutoa ja Anssi Kukkonenkin huusi, sillä koko Suomi seurasi henkeään pidättäen kestääkö Julma-Juha Väätäinen, kestääkö Lasse Viren, kestääkö Pekka Vasala.
Jürgen Haase ja Puttemans ja Kipchoge Keino hengittivät niskaan, mutta suomalaiset suurjuoksijat kestivät, vaikka heidän voimansa pingottuivat äärirajoilleen. Ja äärimmilleen venyi myös kaikki nuo suuret suomalaisvoitot televisiossa selostaneen Anssi Kukkosen ääni -- mutta kesti.
-- Minä eläydyin niin voimakkaasti, että itkin, juoksin ja hyppäsin mukana, Anssi Kukkonen nauraa. Suuria tunteita riitti, sillä Kukkonen kävi 19 olympiakisat ja selosti 38 suomalaista olympiakultaa.
-- En usko, että sitä koskaan ylitetään. Ja tämä pysyy ainakin ikuisina aikoina: puolen tunnin aikana selostin kaksi suomalaista olympiakultaa Münchenissä 1972, kun Lasse Viren ja Pekka Vasala juoksivat kultamitalit.
Tuohon voi varmasti luottaa, sillä Anssi Kukkonen on perfektionisti, tosikko, jääräpää, huippu-urheilumies ja luonteeltaan vaatimaton mutta leuhka.
Nämä ovat Kukkosen omia määritelmiä itsestään. Kuten myös se, jota hänen ei tarvitsisi kertoa kenellekään hänen sinivalkoisia selostuksiaan kuulleelle: tunteikas.
-- Minulla on ne juoksut videolla, mutta minun on pakko katsoa ne aina yksin, koska minä alan aina itkeä.
DDR vai Itä-Saksa?
Kukkosen ura urheilutoimittajana alkoi Helsingin Olympiastadionilta, jonka kahvilassa hän nyt istuu. 18-vuotias Kukkonen oli Helsingin Sanomien kesätoimittajana seuraamassa Helsingin olympiakisoja 1952.
Kukkonen istui kaatosateessa katsomossa myös silloin, kun Suomen joukkue marssi avajaisissa kentälle hänen isänsä Retu Kukkosen johdolla, vaikka Retun tahtimarssi sujui eri tahtia kuin muulla Suomen joukkueella.
Helsingin Sanomien kisatoimituksen autokuskina toimi muuan Aatos Erkko, jonka isä Eljas Erkko piti Kukkosta lellikkipoikanaan Hesarin urheilutoimituksessa. Kirjoittamisen Kukkonen vaihtoi puhetyöhön 1961. -- Olin Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen television urheiluselostaja, Kukkonen esittäytyy Olympiastadionin kahvilan kassalle.
Kukkonen kehuu vanhoja työnantajiaan, vaikka kutsuukin 1970-luvun Yleä Suomen sosialistiseksi yleisradioksi. Kukkonen on aina ollut tiukka porvari, ja suomettumisen aika etoo häntä vieläkin. -- Moskova, Moskova, Kukkonen toistaa ja lipoo kielellään ilmaa.
Kukkonen sai jopa kutsun DDR:n suurlähetystöön saunomaan, kun hän selostuksissaan sitkeästi puhui Itä-Saksasta. Derkkudiplomaatit selittivät Kukkoselle, että maan nimi on DDR.
-- Minä sanoin, että minulle se on Itä-Saksa. Vai haluatteko, että alan sanoa Sovjetische Zone (Neuvostovyöhyke), Kukkonen nauraa.
Yhdessä asiassa vanhan jääräpäänkin mielipiteet ovat muuttuneet. Lahden 2001 MM-hiihtojen dopingskandaali muutti Kukkosenkin asenteita.
-- Sen huomaa kotonakin. Kun joku voittaa, vaimoni sanoo aina, että sillä on paremmat mömmöt.
-- Olen tosi onnellinen, etten joudu tekemään urheiluhommia nykyaikana ja penkomaan näitä asioita. Sinisilmäisenä minä silloin juhlin suomalaisten voittoja. Jos he verenvaihtoa käyttivät -- ja sanon jos -- se ei ollut silloin vielä kiellettyä, Kukkonen sanoo ja kertoo tarinan takavuosien suomalaisesta menestysurheilijasta ja tapaamastaan lääkäristä.
-- Mutta ei sinun sitä tarvitse lehtiin laittaa.