Maanantai-illan tietojen mukaan seurakuntavaalien äänestysprosentti näytti nousevan viime kerran 14,3 prosentista pykälän, pari.
Kun vaaleja mainostettiin pontevammin kuin koskaan ennen ja kun äänestys tuotiin monissa seurakunnissa kirjaimellisesti lähemmäksi seurakuntalaisten arkea, muunlainen tulos olisi ollut vaalien järjestäjille sekä yllätys että pettymys.
Nyt tyytyväisiä voidaan olla niin äänestysprosentin nousuun kuin siihenkin, että näin kävi jo kolmannen kerran peräkkäin. Oli tosin paikkakuntia, joissa prosentti putosi, Pohjois-Suomessa esimerkiksi Rovaniemi ja Kajaani.
Kun äänestäjien aktivointi näytti purevan siellä, missä siihen paneuduttiin tarmolla, miinuspaikkakunnilla on aihetta miettiä, mitä jäikään tekemättä.
Ainakin valtakunnallinen kampanjointi sähköisessä ja painetussa viestinnässä oli jo nyt sen verran laajaa, että pitää kysyä, minkä verran sen avulla voidaan enää osallistumista lisätä.
Mitkä ovat seuraavat keinot? Pitääkö mallia ottaa politiikasta? Kirkkoherranvaalin äänestysprosentti on noussut pohjoisessakin korkealle, silloin kun laineet ovat lyöneet kuohuvina kahden eri herätysliikettä edustavan ehdokkaan ja heidän tukijoidensa välillä. Seurakuntavaaleissa kampanjointi taas on ollut aina lempeää. Toisten listojen ehdokkaita tai teemoja ei ole otettu tikun nokkaan arvosteltavaksi.
Ärhäkämpi vaalityö saattaisikin sytyttää osan nukkuvista. Sellainen olisi kuitenkin myös riski, josta kaikki äänestäjät eivät varmasti pitäisi. Ehdokkaathan pyrkivät vaikuttajaksi yhteisöön, jossa kehotetaan kilpailemaan toinen toisensa kunnioittamisessa.