Oulu "Minusta tulee isona NHL-ammattilainen."
Lause, joka sinkoaa automaattisesti varsin monen pikkukiekkoilijan suusta, kun heiltä kysyy tulevaisuuden suunnitelmia.
Hiukan kypsemmässä iässä - nuorten valtakunnallisissa sarjoissa pelatessa - samojen poikien sanoma on mukautunut varovaisempaan muotoon: "Kyllähän se NHL eräänlainen unelma on."
On hyvä, että urheilijalla - kuten kaikilla muillakin ihmisillä - on elämässään unelmia ja päämääriä. Niiden avulla ja niihin tukeutuen on helpompi jaksaa eteenpäin.
Mutta suurissa unelmissa on myös riskinsä. Järki ei pysy matkassa mukana.
Monet nuoret kiekkoilijat laskevat kaiken yhden kortin varaan. Suuren tavoitteen edessä tavallisen elämän tärkeät realiteetit unohtuvat. Koulu jää kesken, kun elämä pyörii pelkästään jääkiekon ympärille.
Nuorten kiekkoilijoiden ja heidän huoltajiensa olisi syytä muistaa, että loppujen lopuksi hyvin harvasta juniorista kasvaa SM-liigakiekkoilijaa - NHL:stä ja isoista taalanipuista puhumattakaan.
Leipä on hankittava jostain muualta.
Liian moni nuori tajuaa joka vuosi "oman tyhmyytensä" vasta pakkoraossa. Siis vaiheessa, kun pelaaminen on muuttunut pelailuksi, ja oma kehityskaari on pysähtynyt Suomi-sarjan tasolle.
Olisikin lämpimästä suotavaa, että myös jääkiekkoilijat hankkisivat itselleen pohjalle jonkinlaisen peruskoulutuksen. Oli se sitten ylioppilastodistus tai ammatillinen tutkinto - se ei keneltäkään liikoja vaadi.
Peruskoulupohjalta on v-mäinen ponnistella, kun ikää on mittarissa jo lähemmäs kolmekymmentä.
Teemu Wilenius
teemu.wilenius@kaleva.fi