Viime viikolla Pohjanmaan radan varressa ehdittiin luulla valtiovarainministeriön saaneen ratkaisevan oivalluksen: kerrottiin, että Seinäjoen ja Oulun välisen rataosuuden peruskorjauksen on tulossa ensi vuonna 90 miljoonaa euroa.
Summa olisi taannut, että ratahankkeen kakkosvaihe lähtee vauhdilla liikkeelle, eikä urakointiin tule katkoksia.
Ministeriön perjantaina julkistama budjettiesitys oli kuitenkin märkä rätti. Ei tullut 90:tä miljoonaa euroa, ei edes 40:tä, jota liikenneministeriö tavoitteli. Tuli viisi.
Hirtehisesti voi sanoa, että olisihan rahaa voinut tulla vieläkin vähemmän. Valtiovarainministeriön linjaus ei kuitenkaan naurata.
Viidellä miljoonalla ei korjaustöissä saada aikaan juuri mitään.
Sen sijaan ratahankkeen venyminen ja edessä ehkä olevat katkokset nostavat töiden hintaa entisestään. Edessä voi olla valmistumisaikataulun venyminen jopa 2020-luvulle.
Valtiovarainministeriön esityksessä on kyllä näkyvissä 85 miljoonan euron summa maininnalla "rahoitettavaksi myöhemmin".
Summa on tiettävästi suunniteltu käytettäväksi vuoteen 2015 mennessä. Jos raha todella voidaan lukea lupaukseksi, ei sekään vielä lähivuosille jaoteltuna merkitse hankkeen ripeää etenemistä.
Näkymä on sietämätön. Pohjanmaan rata on pitkän maan keskeinen rahti- ja henkilöliikenteen väylä.
Rautateiden merkitys vähäpäästöisenä liikennemuotona on kasvussa, mutta eurooppalaiseen TEN-liikenneverkkoon kuuluvan radan kunto on Oulun ja Kokkolan välillä häpeällinen.
Arvio ei ole liioittelua, jos nopeimmat junat joutuvat kelirikkokaudella laskemaan ajonopeuden paikoin 40 kilometriin tunnissa.
Toivottavasti peliä ei vielä ole menetetty. Katainen esitteli ministeriönsä budjettinäkemyksen. Pitää toivoa, että muutaman viikon kuluttua hallituksen budjettineuvotteluihin kokoontuvat ministerit hahmottavat paremmin kokonaisuuden.
Pohjoiskarjalainen liikenneministeri Anu Vehviläinen on pitänyt kiitettävästi esillä rataa valtion rahaväännöissä. Hänen voimansa vain ei yksin riitä. S
iksi katseet kohdistuvat nyt etenkin kahteen pohjoispohjalaiseen ministeriin, Suvi Lindéniin ja Tapani Tölliin.
Tukea sopii odottaa myös seinäjokiselta Paula Risikolta ja Keminmaan Paavo Väyryseltä. Ja toivottavasti myös alueen kansanedustajat hoitavat oman osuutensa.
Jos ratahankkeen etenemistä ei saada pelastetuksi budjettiriihessä, eduskuntakäsittelyn varaan ei voi valitettavasti paljon laskea. Mahdollisia lienevät myös jonkinlaiset luovat rahoitusratkaisut, joita toivottavasti liikenneministeriö miettii. Tämän vuoden korjaustöihinhän 20 miljoonaa vippasi VR.
Valtiontalouden tilanne on tiukka. Ratatöiden alkuperäinen budjetti, 350 miljoonaa, oli aivan alimitoitettu.
Nyt puhutaan ainakin kolme kertaa suuremmasta summasta. Pitää kuitenkin muistaa, etteivät rakentamisrahat haihdu maksamisen jälkeen taivaan tuuliin tai valu rautatien penkalle.
Toimiva liikenneverkko on todellinen investointi tulevaisuuteen ja maksaa itsensä takaisin. Hyötyjänä on koko kansantalous.