Koulukiusaamista, itsemurha-ajatuksia, yksinäisyyttä. Seksuaaliseen ja sukupuoliseen vähemmistöön kuuluvien nuoruusmuistot ovat kivisiä. Tutkija Tommi Laition toimittamassa Kaikki muuttuu paremmaksi -kirjassa 54 tunnettua ja tuntemattomampaa kirjoittajaa kertoo, kuinka he pystyivät kasvamaan omaksi itsekseen.
- Kaikki tarinat huokuvat lopussa toivoa. Voi puhua selviytymistarinoista, tiivistää Laitio.
Tarinoiden mustelmaisin vaihe ajoittuu yläasteelle.
- Pahimmillaan kiusattua on kuristettu tajuttomaksi kaulahuivilla koulun pihalla. On syljetty ja hakattu.
Moni on lyönyt takaisin. Toiset ovat joutuneet vaihtamaan asuinpaikkaa.
- Usein toivo on löytynyt vanhempien, sisarusten ja ystävien hyväksynnästä. Se on se kaikkein tärkein.
Laitio muistuttaa, että jokainen kuuluu joskus vähemmistöön. Silloin suvaitsevan yhteiskunnan arvon ymmärtää parhaiten.
- Meistä jokainen on jossain tilanteessa liian mies, liian nainen, liian hiljainen, liian musta tai liian valkoinen.
- Homojen vastustaminen kuulostaa samalta kuin sanoisi vastustavansa puita tai vuodenaikoja, Katriina Koskinen toteaa kirjassa.