"Olo on kuin turpiin lyöty. Tekisi vain mieli jäädä nuolemaan kotiin haavojaan", kuvailee oulunsalolainen Timo Liusvaara työttömän tuntoja. Hän jäi työttömäksi myyntitehtävistä pari vuotta sitten ja samaan syssyyn tuli vielä avioero.
"Se oli lamaannuttava kokemus. Kun on tarpeeksi kauan maannut kotona, on sieltä vaikea lähteä liikkeelle", hän sanoo.
Nyt Liusvaaran elämään on tullut toivoa ja hän hakee aktiivisesti työtä. Hän on löytänyt tukiverkon Oulunsalon työttömien tukiyhdistyksestä, Ottusta.
"Tajusin, että kaikkihan me olemme samassa jamassa. Olen saanut vertaistukea ja asiantuntevaa opastusta", kiittelee Liusvaara.
Päivärytmin säilyttäminen on tärkeää työttömällekin, jotta elämä pysyisi raiteillaan. Liusvaara pitää huolen siitä, että nousee viimeistään kahdeksalta ylös, lähtee asioille, käy läpi työpaikkailmoitukset kirjaston tai yhdistyksen tietokoneelta ja tapaa ihmisiä.
Hän innostui myös jälleen yhdistystoiminnasta ja toimii tällä hetkellä työttömien yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtajana. Liusvaara on toiveikas töiden löytymisen suhteen, vaikka liki 50 vuoden ikä on tuntunut pelottavan joitakin työnantajia. "Olen saanut uutta virtaa ja suuntaan kovemmalla innolla eteenpäin."
Anne Häikiö jäi työttömäksi kuusi vuotta sitten tietoliikennemekaanikon työstä. "Se ei oikeastaan tuntunut edes pahalta. Kotona oli kiva olla, koska tyttäreni oli tuolloin vasta ensimmäisellä luokalla. Lapsiperheen päivärytmi on pitänyt elämän järjestyksessä."
Työttömyysaikanaan Häikiö on suorittanut joitakin kursseja ja on nyt toistamiseen työllistettynä Ottussa kotipalveluiden puolella. Hän käy auttamassa vanhuksia ja muutamaa lapsiperhettä. "Tämä on minulle mieluisaa työtä, sillä olin 1980-luvulla kodinhoitajakoulussakin."
Häikiö toivoo saavansa kodinhoitopuolelta itselleen ammatin. Hän on alustavasti suunnitellut perustavansa oman yrityksen tai hakeutuvansa oppisopimuskoulutukseen.