Koko Ruotsin ja Norjan susikanta on suomalais-venäläistä alkuperää, käy ilmi Uppsalan yliopistossa tehdystä laajasta geneettisestä tutkimuksesta.
Tutkimus osoittaa myös, että vain kolme, mahdollisesti neljä sutta on luonut perustan koko Ruotsin susikannalle. Sukusiitoksen mukanaan tuomat riskit ovat siksi edelleen suuret.
Uutistoimisto TT:n mukaan tutkimusta voidaan kuvata 20-vuotiseksi sukukronikaksi suomalais-venäläisistä maahanmuuttajista ja näiden elämästä.
Sukukronikka alkaa 1980-luvun alusta, jolloin muutamia susia yhtäkkiä ilmestyi ruotsalaisiin Värmlannin metsiin ja lähiseuduille Norjan puolelle. Susista kaksi pariutui ja sai pentuja.
"Tämä yksi pari loi perustan skandinaaviselle susikannalle", kertoi tutkimusta johtanut professori Hans Ellegren.
Hänen mukaansa havaittavissa ei ole muiden susien vaikutusta ennen vuotta 1990. Tällöin paikalle ilmestyi yksi tai kaksi uutta sutta, jotka toivat uutta verta kantaan.
"Kaikkiaan puhutaan siis kolmesta tai neljästä yksilöstä. Kaikki olivat idästä peräisin, ja niistä polveutuvat kaikki ruotsalais-norjalaiset sudet", Ellegren kiteytti.
Tutkimus perustuu noin sadan suomalaisen, ruotsalaisen ja norjalaisen suden DNA-analyysiin. Se osoittaa, että geneettinen muuntelu väheni 1980-luvun lopulla ja kasvoi jälleen 90-luvun alussa uusien yksilöitten myötä.
Susikannan DNA:ta verrattiin Ruotsissa ja Norjassa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa ammuttujen susien DNA:han.
Tästä päädyttiin johtopäätökseen, että Ruotsin nykyinen susikunta on peräisin idästä, koska kanta eroaa geneettisesti Skandinavian alkuperäisestä susikannasta.
”Aitoskandinaavisia susia ei todennäköisesti enää ole jäljellä", Ellegren huomautti.
Ruotsin sudet siis vaeltavat maahan Suomesta. Pitkä välimatka saa kuitenkin aikaan sen, että uutta tuoretta verta saapuu vain harvoin, ja sisäsiitoksen riski on suuri.
Uutta toivoa on herättänyt yksinäinen susi, joka on äskettäin havaittu Norrbottenissa.
"Jos se löytää Keski-Ruotsin toiset sudet, olisi tämä arvokas geneettinen lisä", Ellegren mietiskeli.
