Suomi voisi hieman hellittää EU-direktiivien tiukassa, seikkaperäisessä ja laajassa täytäntöönpanossa. Kaikkea ei tarvitse säätää laeiksi, kun kevyempikin menettely riittää.
Suomen maine EU:n mallioppilaana ei vastaa todellisuutta. Päinvastaisista oletuksista poiketen Suomi toteuttaa varsin tahmeasti ja viiveellä EU-direktiivien täytäntöönpanoa. Suomi on saanut direktiivien toimeenpanon viivästymisistä enemmän huomautuksia kuin johtavina EU-kriitikkoina tunnetut Britannia ja Tanska.
Virallisen selityksen mukaan Suomi haluaa tehdä perusteellista ja hyvää lainsäädäntöä. Siinä on osaltaan juuri viivästysten syy. Direktiivit upotetaan perusteellisesti lainsäädäntöön tai liitetään osaksi laajoja kokonaisuudistuksia, kun kevyempikin menettely riittäisi. Täytäntöönpano toteutetaan aina lain tasolla, vaikka sitä ei edellytetä, eikä siihen ole tarvetta. Tästä seuraa pahimmassa tapauksessa se, että tieten tahtoen sorrutaan rakentamaan kaksinkertaista lainsäädäntöä.
Kun EU-lainsäädäntöä sovelletaan viimeistä pilkkua myöten, on selvää, että lopputulos on raskas. On syytä muistaa, että EU-direktiiviä ei tarvitse liittää sellaisenaan kansallisiin lakeihin. Riittää, että direktiivin yhteisesti sovittu tavoite toteutuu, loppu on kansallisissa käsissä.
Tämä seikkaperäinen varmuuden vuoksi tekeminen johtaa jäykkään säädösviidakkoon, rajoituksiin ja valvontaan. Syypääksi nähdään EU, vaikka kyse on tsaristisesta virkamiesperinteestä, joka ei virheen pelossa uskalla tehdä mitään ilman yksityiskohtaista ohjeistusta.
Yksi tällainen esimerkki on kilpailulainsäädäntö, joka on ajanut kolmannen sektorin ahtaalle. EU-säädösten tavoitteena on edistää kolmannen sektorin osallisuutta, mutta kotoinen politiikka pelkää markkinoiden vääristyvän. Siksi Oulun asukastuvilta ei saa enää siivouspalveluita.
EU-säädösten pilkuntarkan täytäntöönpanon ja soveltamisen sijaan painopistettä ja voimavaroja pitäisi pystyä siirtämään direktiivien valmisteluvaiheeseen ja vaikuttamiseen eikä jälkikäteiseen toteuttamiseen.
Pieni jäsenmaa voi saada unionissa kokoaan suurempaa vaikutusvaltaa, kun pystyy esittämään toteuttamiskelpoisia ja muille jäsenmaille sopivia aloitteita. Suomen pitäisi profiloitua tällaisen tilaston kärjessä, ei vastaanhangoittelevana ongelmalapsena.
EU-sääntely on perusteltua silloin kun se tuo lisäarvoa ihmisten ja yritysten elämään 500 miljoonan asukkaan yhteisillä sisämarkkinoilla. Erinomainen asia on, jos esimerkiksi pystytään sopimaan, että patentit tarvitsee kääntää vain kahdelle tai kolmelle kielelle sen sijaan, että ne käännetään EU:n kaikille kielille. Tällaisesta direktiivistä on suoraa hyötyä Nokian kaltaisille toimijoille. Yhteismarkkinat tarvitsevat toimivia direktiivejä.
Suomessa eduskunta on vahvasti mukaan EU-direktiivien täytäntöönpanossa, kun monissa muissa EU-maissa samat valtuudet on hallituksella. Suomessa eduskunnalle haluttiin aikoinaan antaa sananvaltaa, kun pelättiin EU:n vyöryvän päälle. Menettelytapoja on syytä tarkistaa ja muuttaa, jos ollaan sitä mieltä, että nykyinen järjestelmä johtaa kohtuuttomuuksiin.