Gabriel García Márquezin muistelmat käynnistyvät boheemia lehtimieselämää viettävän 18-vuotiaan García Márquezin yhdessä äitinsä kanssa tekemästä matkasta lapsuuden kotikylään. Matkan tarkoituksena on panna pitkään hylättynä ollut sukutalo myyntiin.
Nobel-kirjailijan muistelmien ensimmäinen osa Elää kertoakseen (WSOY) on kevään kirjallinen merkkitapaus.
Lukija pääsee matkalaisten mukana kirjailijan romaanien tutuksi tekemään maailmaan ja huomaa miten maaginen realismi muuttuu arkitodellisuudeksi: romaanien huikeat tapahtumat saavat selityksensä, kaikki olikin vain totta!
Käy ilmi, ettei Nobel-kirjailijan suurin lahja olekaan mahtava mielikuvitus vaan kyky kertoa todellisuus toisin. Tämä luontainen kyky on löytänyt mainion kasvuympäristön suuressa lapsuudenkodissa, loputtomasti lörpöttelevien, unia ja sukutarinoita kertoilevien naisten hemmottelun keskellä.
Tappion kärsimisestäkin on kirjailijalle hyötyä
Omaperäisesti maailmaa tarkastelevasta lapsesta kasvaa kirjailija tavattoman kovan koulun kautta.
Humoristisena rönsyävä kerronta ja hilpeiden puolien korostaminen ei peitä sitä tosiasiaa, että kirjailijaksi kehittyminen vaatii loputonta uurastusta ja itsensä kehittämistä puutteen ja usein suoranaisen kurjuuden keskellä.
Vakaa usko kirjailijankutsumukseen auttaa paitsi sinnittelemään myös hankkimaan mahdollisimman monipuolista elämänkokemusta: "Tappion kärsiminenkin kävi laatuun, koska ei tässä maailmassa ole mitään mistä ei olisi kirjailijalle hyötyä."
Kirjailija kohtelee itseään kertomuksen henkilönä
Kirjallinen nuoruudenkuva piirtyy esiin värikkäällä ja rytmisesti nautittavalla kielellä, jota Pentti Saaritsan suomennos tulkitsee erinomaisen hyvin. Mutta ilmaisun tarkkuudesta ja muistelun näennäisestä rehellisyydestä huolimatta kuva jää merkillisen etäiseksi.
Syvimmät tunteet, rakkaus, viha, tuska ja epätoivo, pinnallistuvat kirjallisiksi anekdooteiksi, aivan kuin suuri tarinankertoja tarkastelisi itseäänkin vain yhtenä kertomuksen henkilönä, toki tavattoman kiinnostavana, onhan kyseessä hänen oman elämäntarinansa päähenkilö.
Muistelmien maagisrealistinen perusvire huimine aikaperspektiiviloikkineen osoittaa, miten erottamattomasti kolumbialaisnobelistin maailmankuuluksi tekemä tyylilaji on osa häntä itseään ja hänen omaperäistä tapaansa tarkastella maailmaa.
