Jyväskylä palautti viime viikolla valtakunnallista kohua aiheuttaneen päätöksen omaishoitajien tuen leikkauksista uuteen valmisteluun. Palautus oli odotettu, mutta äänestää siitä piti.
Kiusallista julkisuutta saaneen päätöksen mukaan Jyväskylä oli irtisanomassa kaikki omaishoidon tuen sopimuksensa ja arvioimassa hoidettavien kunnon uudelleen. Tukea oli tiedossa vain osalle sitä nykyisin saaville.
Taustalla oli se, että piti saada säästöjä. Kaikki kyllä myönsivät, että muut ratkaisut olisivat omaishoitoa kalliimpia kaupungille. Talousarvioon varattu määräraha oli kuitenkin liian pieni, ettei se riittänyt kaikille.
Sitä, miten tällainen päätös oli päässyt ylipäätään syntymään, saatiin sitten selitellä valtakunnan medioita myöten.
Jyväskylän valtuustossa istuva Mauri Pekkarinen (kesk.) tunnusti, että ei yksinkertaisesti ymmärretty, mitä oltiin päättämässä. Hän arvioikin, että asia korjataan.
Toivottavasti näin nyt Jyväskylässä myös tapahtuu.
Lain mukaan omaishoidon tuki on määrärahasidonnainen. Se tarkoittaa, että kunnat voivat maksaa sitä vain sen verran kuin ovat talousarviota tehdessään arvioineet. Kun rahat loppuvat, loppuu myös tuen maksatus.
Jyväskylän aiempi ratkaisu oli siis aivan lain mukainen. Eri asia on, kuinka oikeudenmukainen ja järkevä se oli.
Oulussakin oli joitakin vuosia sitten vaara, että tuki muuttuisi takaisin määrärahasidonnaiseksi, jolloin rahat pahimmassa tapauksessa loppuisivat jo toukokuussa. Täällä järki voitti. Tukea maksetaan Oulussa kaikille kriteerit täyttäville eikä se riipu siitä, minkä verran rahaa tarkoitukseen on vuosittain varattu.
Tuolloinkin, vuonna 2009, ajat olivat ankeat ja säästöjä etsittiin. Omaishoidon tukeen esitettiin muitakin merkittäviä heikennyksiä. Hyvin yksioikoisella laskuopilla niistä olisi kertynyt 1,2 miljoonaan euron säästö vuodessa.
Monet Etelä-Suomen suuret (ja vauraat) kaupungit olivat jo tätä kyseenalaista keinoa käyttäneet. Oulussa päätettiin lopulta toisin, kun asiaa aktiivisesti ajanut omaishoitajien yhdistys oli ensin asiasta älähtänyt.
Nyt uuden Oulun aloittaessa osa omaishoitajista on mielipahakseen huomannut, että tuki on pudonnut ja vapaapäivät vähentyneet entisestään. Omaishoitajien tuki on Oulussa valtakunnallisesti vertailtuna kärkipäästä, mutta muihin liitoskuntiin verrattuna kriteerit ovat erilaiset ja ennen kaikkea tiukemmat.
Kuntien käytännöt ylipäätään vaihtelevat suuresti. Myös kuntien taloudellinen tilanne vaihtelee, mutta se ei automaattisesti tarkoita sitä, että vauraissa kunnissa tuki olisi parempi kuin hieman vähemmän vauraissa.
Joka tapauksessa omaishoitajat ovat hyvin epätasa-arvoisessa asemassa etuuksiensa suhteen eri kunnissa.
Lääkkeeksi on esitetty, että tuki pitäisi hoitaa Kelan kautta yhtenäisesti koko maassa. Periaatteessa hyvä ajatus, mutta siinäkin on miina. Tuki maksettaisiin todennäköisesti lain määräämän minimin mukaan. Esimerkiksi Oulussa tuki on nyt minimiä selvästi parempi.
Sitten voidaan tietysti keskustella siitä, mikä olisi oikea omaishoitajille kuuluva palkkion taso ja pitäisikö niitä minimejä nostaa. Tietenkin pitäisi. Vaikea keksiä, mikä säästäisi kunnan varoja enemmän kuin lähes ilmaiseksi omaistaan kotona hoitava läheinen. Itse asiassa vain pieni osa heistä edes on minkään tuen piirissä.
Jos heitä ei olisi, hoidettavat hyvin monessa tapauksessa vaatisivat laitospaikan, jonka kustannukset ovat noin 4 000–5 000 euroa kuussa.
Mutta raha ei sittenkään ole se tärkein asia. Suurempi epäkohta on se, etteivät omaishoitajat pysty läheskään aina pitämään edes heille lakisääteisesti kuuluvia vapaapäiviä. Sille asialle pitäisi ehdottomasti tehdä jotain, kiireesti.