Balin ilmastoneuvottelut päättyivät suureen helpotuksen tunteeseen. Vastuu voitti ja sopimus syntyi. Se merkitsee uuden yhteisen ilmastopolitiikan läpimurtoa.
Balin ilmastosopimuksen kohtalo oli veitsen terällä vielä toista vuorokautta aiotun takarajan jälkeen. Suuret kehittyvät maat olivat esittäneet muutoksia, jotka olivat menossa läpi, mutta Yhdysvallat ilmoitti ensin kylmästi olevansa näitä sopimuskohtia vastaan. Sitten, juuri kun tunnelma oli muuttumassa epätoivoiseksi, Yhdysvallat sanoi kannattavansa konsensusta ja lopetti vastustuksensa.
Tämä saattoi olla harkittua teatteria, jolla haettiin mahdollisimman suurta vaikutusta. Tärkeintä joka tapauksessa on huomata, että Balissa presidentti George W. Bushin hallinto tuli mukaan YK:n uuteen kansainväliseen ilmastojärjestelyyn. Yhdysvaltain eristyksen aika on ohi.
Se on aito linjanmuutos, ja jättää seuraavalle presidentille mahdollisuuden ottaa halutessaan ilmastoasioissa hyvinkin aktiivisen roolin.
Loppuhetkien jännitykset ja ja aikataulujen venymiset unohtuvat pian ja käsiin jää se, mitä saatiin aikaan. Voi liioittelematta sanoa, että kansainvälisestä politiikasta ei löydy Balin "tiekartalle" vertailukohtaa. Nyt koko maailmanyhteisö, sen joka ainoa valtio, otti vakavasti yhteiseksi asiakseen taistelun ilmastonmuutosta vastaan.
Toki YK:n ilmastokonventio on ollut olemassa jo vuodesta 1992, mutta se on ollut lähinnä kokoelma sanoja ja sarja kokouksia. Kioton pöytäkirja taas antaa sitoumuksia vain rajatulle joukolle rikkaimpia valtioita. Tästä eteenpäin kaikki ovat mukana kelkassa ja ovat ilmaisseet aikeensa sitoutua päästövähennyksiin.
Käytännön sisältöneuvottelut aiotaan viedä läpi kahdessa vuodessa, mikä on erittäin lyhyt aika saada aikaan erittäin mutkikkaita ja merkittäviä päätöksiä. Balin tulos on hyvä selkänoja, mutta valtava urakka on vasta alkamassa.
Suurin vastuu kasvihuonekaasujen päästöissä lankeaa rikkaille teollisuusmaille. Vaikka tässä vaiheessa ei suoraan mitään vuosilukuja tai vähennystavoitteita mainittu, ne ovat ikään kuin sisäänrakennettuina taustalla oleviin kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportteihin.
Sieltä löytyy myös teollisuusmaiden
25-40 prosentin päästövähennystarve, jotta maapallon lämpötilan nousu voidaan pitää korkeintaan kahdessa asteessa. Sen rajan jälkeen muutokset ovat peruuttamattomia ja erittäin vakavia.
Loppujen lopuksi uusin tieteellinen näyttö vaikutti Balin lopputulokseen lyhyessä ajassa. Se on ainutlaatuista ja kertoo, kuinka vakavasti ilmaston lämpenemiseen on havahduttu. Päätöspapereissa on monia uusia ja tärkeitä ratkaisuja, kuten kehitysmaita koskevat järjestelyt puhtaan teknologian siirrosta, sopeutumisrahaston perustaminen ja metsien hävittämisen estämistä koskevat linjaukset.
Alkaneelta tieltä ei ole enää paluuta takaisin. Balin äärimmäisen vaikeat neuvottelut kertovat siitä, mitä on odotettavissa. Mutta nyt jokainen ymmärsi, että epäonnistumiseen ei kerta kaikkiaan ollut varaa.
Balin tulos ei vielä takaa, että loppu onnistuu. Kaksi viikkoa paratiisisaarella, joskin koko aika kongressitiloissa, synnytti oman sisäisen hengen ja tahtotilan. Samalla tuli selvästi ilmi, että eri maiden ja maaryhmien välillä on suuria jännitteitä siinä, mitä ja kuinka tavoitellaan. Kun asiat etenevät kohti konkretiaa, tällaisten vaikeuksien ratkaiseminen voi olla yhä työläämpää. Kyse on nimittäin asioista, jotka menevät talouden ja totuttujen elintapojen ytimeen.