Jatkosodan aikana hyökkäysoperaatioiden suunnittelua ja toteutusta koskevat lopulliset päätökset teki ylipäällikkö Mannerheim. Tärkein henkilö, joka pystyi niihin vaikuttamaan oli päämajoitusmestari Aksel Airo. Niin Airon kuin muidenkin kohdalla kaikki riippui kuitenkin siitä, miten he pystyivät vaikuttamaan Mannerheimiin.
Mikko Karjalaisen mielestä Mannerheim oli päätöksenteossa Airoa ja muuta operatiivista johtoa varovaisempi.
– Jos Airolla olisi ollut lopullinen valta, hänen suunnitelmansa olisivat todennäköisesti olleet laajempia ja voimakkaampia.
Mannerheim-keskeisessä, hyvin henkilösidonnaisessa päätöksenteossa oli sekä hyviä että huonoja puolia. Plussaa oli Karjalaisen mielestä se, että yhden henkilön tehdessä päätöksiä hänellä on käytettävissään kaikki tarpeellinen tieto, jolloin päätöksenteko on loogista. Sen sijaan ongelmia syntyy, jos päätöksiä tekevä henkilö ei ole jostain syystä toimintakykyinen.
– On kiistatta nähtävissä, että vuoden 1942 alkupuolella Mannerheim oli fyysisesti heikossa kunnossa. Tällöin hänelle esiteltiin vain tärkeimmät asiat, ja ylipäänsä alaiset joutuivat tarkkailemaan ylipäällikön kuntoa. Mannerheimin heikot jaksot ajoittuivat kuitenkin asemasotavaiheeseen, sillä hyökkäysvaiheen aikana ja kesällä 1944 hän oli fyysisesti täysin toimintakuntoinen.
Yllättävänä Karjalainen pitää sitä, ettei Päämajan operatiivisessa osastossa laadittu vaihtoehtoisia hyökkäyssuunnitelmia, joista sitten olisi valittu toimivin.
– Tällaisesta ei ole olemassa mitään viitteitä. Sen sijaan jokaisesta operaatiosta valmisteltiin vain yksi suunnitelma, jota kehitettiin ja joka mahdollisuuksien mukaan toteutettiin, hän sanoo.