Tämän talven jälkeen jokainen jääkiekon penkkiurheilija varmasti tietää, mikä on lajin trendikkäin numero.
Aivan oikein. Se on nolla.
Ja nyt kysymys ei ole maalien tekemisestä vaan siitä, mitä pahuuksia ja laittomuuksia kaukalossa saa - ja ei saa tehdä. Kysymys on nollatoleranssista.
Mitä iso ja paha NHL edellä, sitä kansainvälinen jääkiekkoliitto (IIHF) perässä. Koska NHL:ssä ei enää saa koukata, kahvata, eikä estää, sama puhuri puhaltaa kaukaa Atlantin takaa voimakkaasti tänne vanhalle mantereelle.
Älä koukkaa, älä estä, äläkä pidä kiinni - niin pysyt poissa jäähyaitiosta. Pietarissa pelaajat vielä totuttelevat uusille tavoille. Pietarin turnauksessa on tähän mennessä tehty 18 maalia, joista peräti 14 on tehty ylivoimalla.
Tiukentunut linja näkyy myös Torinon olympiajäällä. Kohta nollatoleranssi on arkipäivää myös SM-liigassa.
Hyötyjiä ovat liukkaasti liikkuvat taitavat tempojoukkueet, joihin kuuluu myös Kärpät. Häviäjiä ovat isot ja rumat pakit, jotka eivät osaa mitään muuta kuin ronkkia, blokata ja taas ronkkia. He ovat kohta työttömiä kaikki tyynni.
Vuosi sitten turnauksen järjestäjät olivat pettyneitä ensimmäiseen EM-turnaukseen, koska yleisö ei löytänyt tietään Pietarin jääpalatsiin. Niinpä ajankohtaa aikaistettiin viikolla, jotta joululoman viettävät saisivat mahdollisuuden katsoa livenä korkeatasoisia jääkiekko-otteluita...
No, missä se yleisö nyt on? Perjantaina katsojia oli vähän 1000-2000 per ottelu. Kun Kärpät kohtaa lauantaina iltapäivällä göteborgilaisen Frölundan, yleisöä on edelleen se pari tuhatta. Näistä noin kymmenen prosenttia eli parisataa muodostaa kelta-valko-mustan meren, jota voidaan myös fanilaumaksi kutsua. Dynamoa sentään jännittää ja kannustaa paikan päällä useita tuhansia paikallisia penkkiurheilijoita.
Kärpätkin kuuluu ja näkyy Pietarissa. Niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella. Varsin äänekkäitä kärppäfaneja vyöryy käytävillä myös otteluissa, joissa heidän oma suosikkijoukkueensa ei pelaa.
Miten ihmeessä he jaksavat?
Slovan Bratislava on ensimmäinen joukkue, joka ei varmasti pelaa EM-turnauksen finaalissa. Joukkueen vaihtopenkin takaa löytyy ainakin kalajokisille tuttu mies Jan Jasko, joka 1990-luvun alussa nakutteli Junkkareissa aivan käsittämättömiä tehoja, kuten yhden kauden aikana 65+61=126 pistettä 36 ottelussa.
Jasko rikastutti Kalajoen kiekkoelämää yhteensä seitsemän vuotta. Kyvyt olisivat riittäneet korkeammallekin tasolle, mutta sydän ja sielu pysyivät Keski-Pohjanmaalla.
Jaskon oma poika Tomas on Jussi Jokisen ikätoveri ja kuuluu edelleenkin tämän parhaimpiin ystäviin. Jokisen hyppäys Dallasiin ja maailman kovimpaan ammattilaisliigaan NHL:ään on tullut jopa Jaskolle yllätyksenä.
"Hänellä oli sisua ja rohkeutta, ja olin varma, että hänestä tulee ainakin SM-liigapelaaja, mutta että NHL-pelaaja... sitä en olisi uskonut", Jasko kertoi Pietarissa selvällä suomen kielellä.
Jaskolta lähtee erittäin lämpimät terveiset kaikille tutuille kalajokisille, joita onkin iso joukko. Eritysterveiset saa yksi mies.
"Jarmo Rantala. Valmentaja ja joukkueenjohtaja. Siinä vasta hieno mies."
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi