Yhdysvaltain presidentinvaalikampanja on kääntynyt likaiseksi, vaikka vaaleihin on vielä yli kaksi kuukautta aikaa. Maa jakautuu jyrkästi kahteen leiriin.
Yhdysvaltain vuoden 2004 presidentinvaalien kuumin kysymys on viime viikot ollut se, mitä tapahtui vietnamilaisella joella helmikuussa 1969, siis 35 vuotta sitten. Käyttäytyikö John Kerry silloin sankarillisen rohkeasti vai pelkurimaisen typerästi?
Tämä kysymys kertoo paljon Yhdysvaltain tämänkertaisten presidentinvaalien luonteesta. Vietnam-taustan piti olla yksi demokraattien ehdokkaan Kerryn vahvimmista valteista. Siispä vastapuoli iski juuri siihen. Itsenäinen painostusryhmä, jonka takaa löytyy vahvoja kytkentöjä republikaaneihin, järjesti levitykseen Kerryn sotasankaruutta pahasti kyseenalaistavan televisiomainoksen.
Se täyttikin tavoitteensa: syntyi mielikuva, jonka mukaan Kerryn versiossa tapahtumista olisi jotain epäilyttävää. Tosiasioilla tässä ei ole niinkään merkitystä, vaan tärkeintä on se, miltä asiat näyttävät.
Samaan aikaan elokuvateattereissa pyörii täysillä ohjaaja Michael Mooren filmi Fahrenheit 9/11, jossa hän dokumentin keinoin saa presidentti George W. Bushin näyttämään täydelliseltä ääliöltä ja tämän taustajoukot tuntumaan kieroutuneilta vallankaappareilta. Tässäkin on kyse nimenomaan mielikuvakamppailusta.
Republikaanien puoluekokous on alkavan viikon koolla New Yorkissa valitsemassa Bushin virallisesti presidenttiehdokkaakseen. Odotettavissa on näytelmä, jonka jokainen vuorosana on etukäteen suunniteltu ja jonka rytmi on huolella mietitty parhaan mahdollisen tehon aikaansaamiseksi. Aivan samalla tavalla toimivat demokraatit, jotka aikaisemmin pitivät puoluekokoustaan Bostonissa.
Heti demokraattien kokouksen jälkeen Bushin hallinto levitti tietoa jyrkästi kohonneesta terrorismiuhasta, ja kaikki huomio siirtyi tähän asiaan. Se saattoi olla sattumaakin, mutta ajoitus toimi suoraan Kerryä vastaan.
Vaaleihin on vielä aikaa yli kaksi kuukautta, mutta jo nyt ilma on sakeana syytöksistä, epäilyistä ja salaliittoteorioista. Yhteistä niille on, että mitään on kovin vaikea näyttää aukotta toteen. Floridasta kantautuu tietoja, joiden mukaan nimenomaan mustien äänestäjien rekisteröitymistä vaaleihin olisi hankaloitettu. Joidenkin äänestyskoneiden antamia tuloksia taas on mahdoton jälkikäteen tarkastaa, ja niin edelleen.
Mielikuvapeli ja loanheitto eivät ole uutta Yhdysvaltain vaaleissa. Vastapuoleen käydään kiinni suoraan ja siekailematta. Vaikka viralliset kampanjat vielä olisivat korrekteja, itsenäisillä painostusryhmillä ei paljon ole pidäkkeitä.
Mielipidekyselyt ovat varsin tasaväkisiä, ja kumpi tahansa voi voittaa vaalit. Panokset ovat nyt poikkeuksellisen kovat. Kampanjat keskittyvät liikkuviin äänestäjiin niissä osavaltioissa, jotka etukäteen katsoen eivät selvästi ole toisen ehdokkaan heiniä.
On odotettavissa, että tunnelma vain kiristyy vaalipäivän 2. marraskuuta lähestyessä. Kaikki tämä tarkoittaa, että Yhdysvallat jakautuu sisäisesti entistäkin selvemmin kahteen tasavahvaan ja toisiaan inhoavaan leiriin. Bush herättää tunteita puolesta ja vastaan enemmän kuin kukaan toinen maan presidentti vuosiin.
Jo nyt on liikuttu kyseenalaisuuden rajoilla. Jos peli vielä kovenee, on kaikki syyt kysyä, kuinka syntyvät haavat oikein aiotaan paikata, kun vaalien jälkeen Amerikka on väistämättä jakautunut voittajiin ja häviäjiin.