Kirjailija Niina Hakalahden uudet kirjat käsittelevät elämän hallintaa eri tavoilla. Tuukka-Omar on lastenkirja, joka kertoo kahden pienen koulupojan välisestä hienotunteisesta yhteisymmärryksestä. Aavasaksa on aikuisten romaani, jonka henkilöillä on vaikeuksia saada yhteyksiä toisiinsa.
Oman käytöksen hallinta voi onnistua aikuisilta huonommin kuin lapsilta. Lapset ovat tahdikkaita, mutta "yhteiskunnallisesti valveutunut" aikuinen kohtelee kotiapulaistaan kuin esinettä.
Ihmiset puhuvat Hakalahden aikuisten romaaneissa kieltä, jossa on vaikutteita kaupallisesta suostuttelusta ja teennäisestä terapiapuheesta. Kieli ei yhdistä vaan eristää.
Romaaneiden kaikki henkilöt eivät tyydy heille määrättyyn osaan, vaan nousevat vastarintaan. Kirjailija ei lähde varauksetta sankareidensa mukaan. Henkisyyden etsintä ja vihreä vaihtoehtoelämä saavat aikaisemmissa kirjoissa naurettavia muotoja. Aavasaksassa kumouksellinen teatteriryhmä toimii synkän fanaattisesti. Hösöttävä ja häijy yhteiskunta synnyttää hösöttäviä ja häijyjä reaktioita. Oletko sinä siis politiikan ja vaihtoehtoliikkeiden vastustaja?
"En ole. Olen itsekin henkisyyden etsijä ja vaihtoehtoihminen. Olen osallistunut myös politiikkaan."
Hakalahti vaikutti 1990-luvun alkuun asti Oulussa. Se jätti hänelle hauskoja muistoja politiikasta:
"Olin vähän aikaa mukana. Muistan, miten väittelin Suvi Lindénin kanssa kirjaston määrärahojen leikkaamisen välttämättömyydestä. Hänhän jäi politiikkaan. Minä tajusin, että ei tämä ole minun polkuni. Jotenkin muuten minun pitää kulkea."
"Torsti Lehtinen sanoo, että kirjallisuudessa mistä tahansa pääsee minne tahansa. Kirjoittajan ei kannata vaivata päätään sillä, mikä on hyvä aihe. Politiikka on rajoittavampaa. Poliittista puolta nuoruudessani en kaipaa ollenkaan takaisin."
Vanhassa tietosanakirjassa sanotaan, että Aavasaksa on Länsi-Lapissa sijaitseva vaara, jonka laelle matkailijat kokoontuvat katselemaan keskiyön aurinkoa. Mikä rooli paikalla on romaanissasi?
"Kaksi nuorta miestä suunnittelee matkaa Aavasaksalle. Ajattelin, että Aavasaksa on sopivan vaatimaton haave heille. Mutta ainakin minulle Aavasaksaan sisältyy myös haikeaa menneisyyden gloriaa. Se on minun mielikuvissani hieman surullinen paikka nykyään. Se on sellainen paikka, joka oli aikanaan kuuluisa juhannuksestaan, mutta jota kukaan ei muistakaan enää. Siinä on pientä surumieltä ja nostalgiaa, vähän niin kuin entisessä iskelmätähdessä."
"Meillä kaikilla on jokin Aavasaksa, jonne me haluaisimme mennä, mutta jonne me emme läheskään aina pääse. Mutta tässä voi ajatella myös, että eihän siinä aina käy huonosti, vaikka emme pääsekään unelmiamme kohti. Kirjani miehillehän käy ihan hyvin."
Lue lisää maanantain Kalevasta!