Kansanedustajaehdokkaiden vaalikampanjointi on jo täydessä vauhdissa, kun vaaleihin on aikaa alle kaksi kuukautta. Puolueiden vaalistarttien ohella parhaillaan on tasaiseen tahtiin menossa ehdokkaiden enemmän tai vähemmän huomiota herättävien ehdokaskampanjoiden avaukset.
Väkijoukkojen liikkeellelähtö ja median huomio ovat nyt ensiarvoisen tärkeitä. Toimituksen sähköpostit piippailevat ja faksit surisevat, kun ehdokkaat lähettävät puheenpätkiään eri puolilta maakuntaa. Ehdokkaat mittaavat palstamillimetrejä ja vertaavat, kuka saa eniten tilaa ja tivaavat mielestään itselleen kuuluvaa osuutta. Seurauksena on yleensä varsin pitkälle vedetyt johtopäätökset ja väitteet puolueellisuudesta.
Tavallisilla kansanedustajaehdokkailla on nyt vauhti päällä ja kenttä on heille avoin, sillä eduskunnassa vielä työtään tekevät kansanedustajat pääsevät vaalikentille kokopäivätoimisesti huomattavasti myöhemmin. Eduskunta päättää työnsä tällä kertaa 18. helmikuuta, jolloin täysipainoiseen kampanjointiin jää kansanedustajilla aikaa vajaa kuukausi.
Toisaalta politiikan raskassarjalaiset aloittavat tuolloin ammattimaisen vyörytyksen, jossa ensikertalaiset uhkaavat jäädä jalkoihin. Johtavien poliitikkojen tunnettuus tuo väistämättä myös näkyvyyttä mediassa. Tunnettuutta mediassa ostetaan myös vaali-ilmoittelulla. Eduskuntavaalit ovat kerta kerran jälkeen henkilöityneet, ja puolueiden puheenjohtajien rooli korostuu.
Tosiasiassa monet ehdokkaat ovat käyneet vaaleja täysipainoisesti jo pitemmän aikaa. Puolueissa järjestettävät kansanedustajaehdokkaiden jäsenvaalit ovat kierros, joka vaatii aktiivista kenttätyötä, verottaa voimia ja rahavaroja.
Varsinainen taloudellinen satsaus on kuitenkin ajoitettava parin kuukauden tiiviiseen rupeamaan ennen vaaleja. Viime vaalien kokemusten mukaan vähimmäisehto läpimenolle oli noin 100 000 markan eli noin 16 800 euron kampanja. Monet käyttävät vaaleihin huomattavasti enemmän rahaa. Kaikkea kampanjaan liittyvää tukitoimintaa ei voi edes mitata rahassa, sillä talkoolaiset ja eri järjestöt ja taustaryhmät eivät laske tuntejaan.
Eduskunnassa edustettuina olevat puolueet ovat Oulun ja Lapin vaalipiireissä saanet täydet listat valmiiksi pääsääntöisesti jo ennen joulua. Lapissa tosin käytiin kiusallinen näytelmä, ennen kuin kristillisdemokraatit saatiin taivuteltua kokoomuksen kumppaneiksi. Oulun vaalipiirissä kristillisdemokraatit puolestaan ovat yhä haku päällä, vaikka vaaliliitto liberaalien kanssa on enää allekirjoitusta vaille valmis.
Pienpuolueille täydet listat tuottavat tuskaa. Silti näitä sirpalepuolueita riittää joka vaaleihin. Keskimäärin puolen prosenttiyksikön äänisaaliita keräävät ryhmittymät jaksavat olla mukana kerta toisensa jälkeen vain vähän nimeä ja kokoonpanoa muuttaen. Uskottavia ja varteenotettavia ehdokkaita ei ole riittävästi. Niitä, joita ei haluta listoille sitä vastoin riittää.
Kansanvaltaisessa järjestelmässä kansanedustajat valitaan kuitenkin säännöllisin määräajoin. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on demokratian kulmakivi. Valitettavasti vain entistä useampi jättää äänensä käyttämättä suuressa kansanvallan juhlassa. Laiskasti äänestävät alhaisen koulutuksen saaneet ja työttömät luovuttavat päätösvallan vapaaehtoisesti keski-ikäisille, vanhemmille ja korkeasti koulutetuille varmoille äänestäjille. Niin ei tarvitse olla, sillä äänestäminen on helppoa.