Vilkaisu puolueiden vaaliohjelmiin antaa ymmärtää, että politiikassa värillä on väliä. Punainen on yhä punaista ja sininen sinistä.
Näkemykset törmäävät etenkin suhtautumisessa verotukseen, julkisiin palveluihin sekä kuntien ja valtion menoihin.
Mitä oikeammalle poliittisella kartalla kurkotetaan, sitä kovempana kuuluu mekastus kaikkien verotuksen keventämisestä ja julkisten palveluiden karsimisesta.
Mitä kauemmas vasemmalle tähyillään, sitä suuremmalla suulla huudetaan julkisten palveluiden puolesta sekä vaaditaan pienituloisten veroja alas ja isotuloisten ylös.
Puolueilla on myös yhdistävä sanoma: kaikki julistavat kasvun ja työllisyyden nimiin. Siihen ohjelmallinen yksimielisyys jääkin. Värikirjo repeää heti, kun esitellään keinoja, miten temppu tehdään.
Keskusta on jo julistettu ensi kuussa pidettävien eduskuntavaalien voittajaksi, vaikka yhtään ääntä ei ole annettu vielä.
Mielipidemittausten mukaan toiseksi suurimman puolueen paikasta käydään kovin taistelu sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen kesken. Perussuomalaiset joutunevat tyytymään edellisvaalien jytkyä vaatimattomampaan tulokseen.
Vaalien alla julkaistujen ohjelmallisten julistusten perusteella hallitus olisi kolmen kauppa.
Niin lähellä keskustan ja kokoomuksen näkemykset talouden suuresta linjasta ovat toisiaan, että siltä pohjalta pitäisi löytyä yhteinen suunta. Kumpikin puhuu yrittäjyydestä, verojen leikkauksista, menojen karsimisista ja viimeisimpänä jopa äitiysloman korvaamisesta työnantajille.
Kun tähän lisätään Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan arvio, jonka mukaan perussuomalaiset ovat talousnäkemyksiltään lähimpänä kokoomusta, hallituspakka alkaisi olla kasassa.
Eva ei ole aivan väärässä, sen perussuomalaiset vahvistivat viikolla. Puolueen talouspolitiikka kuulostaa kovin kokoomuslaiselta teollisuuden kilpailukyvyn parantamis- ja yritysten säätelyn rajoittamisvaatimuksineen.
Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. On eri asia julistaa ja vaatia kuin tehdä. Varsinkaan kun mikään puolue ei pääse päättämään asioista yksin. Onneksi.
Vaikka keskustan poliittinen linja sopii kokoomuksen pirtaan, kenttä haikailee punamullan perään. Aika kultaa muistot ja nyt maistuisi taas vaihteeksi yhteistyö sosiaalidemokraattien kanssa.
Aivan läpihuutojuttuna kimppa kokoomuksen kanssa ei tulisi menemään läpi perussuomalaistenkaan kentässä. Ehkä vielä vähemmin kumppanuudelle iloittaisiin kokoomusleirissä, jolle taas keskusta kelpaisi hyvin.
Sosiaalidemokraateille sopinevat mitkä kumppanit tahansa, kunhan vain ovet hallitukseen aukeavat. Ohjelmahan ei ole koskaan ollut este demareille sen paremmin kuin muillekaan.
Kauimpana tulevasta hallituksesta ovat vasemmistoliitto ja vihreät. Edellisestä hallituksesta lähtö ei ainakaan helpota uuteen hallitukseen pääsyä.
Puolueiden ohjelmalliset asiakirjat tarjoavat jonkinlaiset eväät hallitusneuvotteluihin. Mutta niin kuin menneet ajat ovat osoittaneet, luovuutta ja joustavuutta löytyy yllin kyllin tilanteissa, joissa ovet hallitukseen alkavat raottua.
Niin kaukana kuin vasemmistoliitto ja vihreät ovat tulevasta hallituksesta, voi olla, että ovi avautuu yllättäen isojen tarvitessa sopivan kokoisia pönkiä. Tämä selittää Suomen ruotsalaisten kokoaan isomman ja vuosikymmeniä kestäneen hyvän herraonnen.
Kolumni