Uuden Oulun yhdistymishallituksen puheenjohtaja Kyösti Oikarinen (kesk.) on huomannut, että rakentaminen on vauhdittunut Kempeleenlahden Oulunsalon puoleisilla rannoilla.
Kyseessä on Oikarisen ja monen muun mielestä uuden Oulun vetovoimaisin rakennusalue.
Oikarinen toivoo, että Kempeleenlahden rannan kaavoittamista jatkettaisiin suunnittelemalla ranta-alue yhtenäisesti Oritkarista Varjakkaan saakka. Alueesta voitaisiin kehittää uuden Oulun merellinen käyntikortti.
Erinomaista, että Oikarinen kantaa huolta laadukkaasta kaavoituksesta. Hän on myös maakuntahallituksen puheenjohtaja ja tässä ominaisuudessa avaa huomenna tiistaina kansalaisten vaikuttamista ja kaavoituksen arvoja koskevan seminaarin Oulun pääkirjastolla.
Sitä paitsi Oikarinen on oikeassa. Idea on loistava.
Parasta siinä on se, että ohjeet suunnittelulle ovat jo olemassa. Oulunsalon kunta on aivan itse havainnut rantojensa arvon ja laatinut merenrantavyöhykkeen rakentamisesta uuden yleiskaavan pohjalta toimintaohjeet. Niitä noudatettaisiin alueilla, joilla ei vielä ole asemakaavaa. Toisaalta ne ovat apuna asemakaavan laadinnassa.
Ohjeen tarkoitus on auttaa lain ja asetusten tulkinnassa sekä taata maanomistajille tasapuolinen kohtelu.
Nyt on vain käynyt niin, että ohjeistus on ollut vuoden jumissa. Yhdyskuntalautakunta sen jo hyväksyi, mutta kunnanhallituksen puheenjohtajan otto-oikeudella se tuotiin kunnanhallituksen käsittelyyn.
Ohjeistus päätettiin panna uuteen valmisteluun. "Periaatteena on rakentamisen esteiden karsiminen ja mahdollisuuksien hakeminen", lukee pöytäkirjassa.
Asialle ei ole kuitenkaan vuodessa tapahtunut mitään. Nyt, itse asiassa tänään, se on tulossa kunnanhallituksen uuteen käsittelyyn. Päätösesityksenä on, ettei ohjeistukseen tehdä muutoksia. Jos poikkeavaa ohjeistusta halutaan, se täytyy hoitaa yleiskaavan kautta. Samalla tulisi uudistaa myös rakennusjärjestys.
Ei ole kyse siitä, etteikö rannoille saisi lainkaan rakentaa. Se vain täytyy tehdä taiten ja hienovaraisesti ja ottaa huomioon Kempeleenlahden erikoislaatu.
Ohjeissa todetaan muun muassa, että rakentamisen etäisyys rantaviivaan tulee olla sellainen, että rantamaiseman luonnonmukaisuus säilyy. Rakennuspaikan puusto ja muu arvokas kasvillisuus on säilytettävä erityisesti rakennusten ja rantaviivan välisellä alueella. Tulvarajan alapuolelle ei saa rakentaa.
Kempeleenlahti voi todellakin olla uuden Oulun käyntikortti, jos rakentaminen ei tuhoa sen ominaisinta ja ainutlaatuisinta olemusta. Se kuuluu lintuvesiensuojeluohjelmaan, Natura 2000 -suojelualueverkostoon ja on kaiken lisäksi erittäin harvinaista maankohoamisaluetta.
Oikarinen kaivaisi saman tien naftaliinista Kempeleenlahden sillan, jolta hubi-lentoasemalle kiiruhtavien kansanjoukkojen kelpaisi ihailla uutta merellistä Oulua. Mikäs siinä.
Ylitystietä on puntaroitu aika ajoin. Viimeksi vuosituhannen alussa, jolloin Oulunsalo suurin piirtein yksin oli sen kannalla. Muun muassa Oulu ei katsonut siltaa tarpeelliseksi. Kannatusta tuli niin vähän, ettei siltaa merkitty maakuntakaavaankaan.
Silloisten laskelmien mukaan Kempeleenlahden ylitystie siltoineen olisi maksanut 500 miljoonaa markkaa eli noin 85 miljoonaa euroa.
Kustannukset tuskin ovat vajaassa kymmenessä vuodessa laskeneet. Jo tuolloin pelättiin, että rakentaminen söisi alueet tierahat moneksi vuodeksi. Nyt voi melkein kysyä, että mitkä tierahat. Eiväthän ne enää riitä edes välttämättömiin korjauksiin.
Toisaalta eipä huolta. Seudullahan on pilvin pimein miljonäärejä, jotka silkasta sydämen hyvyydestä rahoittaisivat näin hienoja hankkeita.