Koskaan en ole yhtään kirjaa lukenut, enkä lue! Ja hyvin olen elämässä pärjännyt. Perheeni olen aina elättänyt ja muutenkin menee oikein hyvin.
Ei minulla ole aikaa kirjoja lueskella ja sitä paitsi kaikki maailman tietohan löytyy nykyään internetistä. Toki minä nyt lehtiä seuraan ja uutisia. Ja kavereiden kanssa tulee aika paljon juteltua maailman asioista.
Lounaspöydässähän ne parhaat jutut kuulee.
Huomasin minä, että on tehty kaiken maailman tutkimuksia, joiden mukaan lukeminen edistää ihmisen hyvinvointia, vähentää stressiä, parantaa unen laatua, kasvattaa keskittymiskykyä ja olipa jossakin muka tutkittu, että säännöllinen lukeminen jopa lisäisi ihmisen elinikää.
Mitä se nyt oli, joku 23 kuukautta keskimäärin. Melkein kaksi vuotta. Aika paljon. Tai no, suhteellistahan tuokin on.
Mikähän mahtaa noidenkin tutkimusten luotettavuusarvo olla ja eikö niillä siellä yliopistollakaan tähdellisempää tutkittavaa olisi? Eikä minulla mitään stressiä ole, ei todellakaan! Ja viitataanko tässä nyt jotenkin muka siihen, että kaunokirjallisen teoksen lukeminen olisi minun keskittymiskyvylleni liian vaativaa?
Älkää nyt sentään viitsikö naurattaa. Minä kyllä pystyn käsittelemään hyvin suuria tietokokonaisuuksia ilman turhia kirjaviisauksiakin, kiitos vain kysymästä.
Ja sitä paitsi ei minun isänikään mitään lukenut. Äiti saattoi jonkun iltasadun joskus lukea, isä ei koskaan. Paitsi kerran, kun äiti oli jossakin muualla, niin isä luki minulle yhden sadun kun pyysin. Mikähän se nyt olikaan? Olisiko joku Pinokkio ollut. Aika omituinen tarina.
Siinä oli köyhä lelunikkari Geppetto, joka muka kerran onnistui tekemään niin elävän näköinen nuken, että halusi herättää sen henkiin ja tehdä nukesta pojan itselleen. Poikaa hänellä ei ollut ja sellaisen hän kovasti halusi.
Geppetto onnistui herättämään pojan henkiin, mutta eihän siitäkään sitten mitään hyvää seurannut.
Se oli aika pitkä tarina, mutta jotenkin on jäänyt mieleen. Ehkä lähinnä se, kun luettiin kahdestaan. Se kesti pitkään, isä ei ollut mikään tottunut lukija ja aina välillä katsoi, että nukuinko minä jo. Mutta en minä nukkunut, halusin kuulla sen tarinan loppuun.
Kouluissa on nykyään kuulemma jopa ihan sellaisia lukupäiviäkin. Joissa keskitytään vain lukemiseen. Mitähän silläkin sitten haetaan? Miten käy muille aineille, jos nyt yhtäkkiä lopetetaan kaikki ja vain istutaan hiljaa paikallaan ja luetaan? Mitenkä tällainen vaikuttaa lasten kehitykseen, onko tätä asiaa tutkittu?
Pianhan joku voi saada päähänsä esittää, että tällaista voitaisiin kokeilla työpaikallakin. Mitä siitäkin seuraisi?