Viinan hinnan alentuminen on ollut koko alkutalven päivän puheenaihe. Lehdet ja televisio ovat kiitettävällä innolla käyneet haastattelemassa suomalaisia, miltä hinta-ale tuntuu. Hyvältä kuulemma tuntuu. On myös kuvattu ruotsalaisten ja norjalaisten ryntäystä Lapin länsi- ja pohjoisrajan viinakauppoihin.
Ja kun Virosta tulee vappuna Euroopan unionin jäsen, viinan tuonnin vapautuminen kiinnostaa todennäköisesti suomalaista lehdistöä enemmän kuin jäsenyys. Yhtään sellaista uutista en ole havainnut, jossa sanottaisiin, ettei kaikkea halpaa viinaa tarvitse juoda.
Tänä vuonna toteutettu viinaverojen alentaminen on toistaiseksi herättänyt yllättävän vähän keskustelua siitä, mihin veroalennus on suomalaisten alkoholikäyttäytymisessä johtamassa. Viime aikojen tilastotiedot alkoholin kulutuksen kasvusta on hätkähdyttävää luettavaa. Alkoholille on käynyt niin kuin mille tahansa kulutustavaralle: kun hinta halpeni, sitä ostetaan enemmän.
Alkon myynnin arvioidaan kasvaneen 20 prosenttia ja elintarvikeliikkeiden myynnin 10 prosentilla, jolloin suomalaisten viinankäytön kokonaiskulutus olisi lisääntynyt 12-15 prosentilla. Erityisen hurjaa myynnin kasvu on ollut Lapissa.
Alkon vähittäismyynti kasvoi maaliskuussa väkevien viinojen osalta peräti 70 prosentilla. Myynnissä näkyvät paitsi turistien ostokset ennen muuta ruotsalaisten ostosmatkat Tornion ja Ylitornion viinakauppoihin. Poliisin mukaan rattijuoppoja on nyt Suomessa 20 prosenttia enemmän.
Alkoholin haitoista tiedetään enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta suomalaisten suhtautuminen alkoholin käyttöön on sallivampaa kuin milloinkaan ennen. Naisten alkoholinkäyttö on viisinkertaistunut ja miesten kaksinkertaistunut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana.
Tiedetään myös, että alle 14-vuotiaana aloitettu alkoholinkäyttö aiheuttaa helpommin riippuvuuden kuin jos käytön aloittaa vanhempana. Koululaisten keskuudessa tehdyt terveyskyselyt kuitenkin viestittävät, että nuorten alkoholinkäyttö on lisääntynyt. Tyttöjen juomistiheys ja humalajuominen ovat lähes poikien tasolla.
Alkoholi oli meidän maassamme vuonna 2002 toiseksi yleisin työikäisten kuolemansyy heti sepelvaltimotaudin ja rintasyövän jälkeen.
Vuonna 2002 suomalaiset joivat viinaa jokaista 15 vuotta täyttänyttä kohden runsaat yhdeksän litraa. Selvää on, että tänä vuonna kulutuksessa rikotaan ennätyksiä. Toki Länsi-Euroopasta voidaan osoittaa useita maita, joissa alkoholin kulutus on Suomea korkeammalla tasolla asukasta kohti laskettuna. Suomi ei kuitenkaan ole olut- tai viinimaa, vaan suomalainen erityispiirre on hinku kirkkaan viinan perään.
Alkoholinkäytön mukanaan tuomista haitoista ovat viime aikoina äänessä olleet poliisi ja oikeusministeri, jotka ovat vaatineet kovempia rangaistuksia rattijuopoille.
Rangaistuskäytäntöihin puuttuminen saattaa olla tässä tilanteessa oikeansuuntainen toimenpide, kun liikennekuri on selvästi höltymässä ja piittaamattomuus maanteillä lisääntymässä. Alkoholihaittoja voidaan kuitenkin tehokkaimmin vastustaa puuttumalla niihin ennakolta.
Hallituksen pöydälle on tulossa alkoholiohjelma, jonka tavoitteena on vähentää alkoholin aiheuttamia haittoja yksilöille, perheille ja yhteiskunnalle. Omaa rahaa ohjelman täytäntöönpanoon ei kuitenkaan juuri ole varattu.
Sosiaali- ja terveysministeriö uhkasi vielä viime vuoden lopussa määrätä soittoruokaloille ja anniskelupaikoille nykyistä aikaisemman sulkemisajan. Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin. Sen sijaan ministeriö velvoitti lääninhallitusten alkoholitarkastajat entistä tiukemmin valvomaan, millainen meno ravintoloissa yöaikaan on.
Ministeriö on tiettävästi kaavaillut myös joka kotiin suunnattua tiedotuskampanjaa tunnuksella "tunne alkoholin haitat". Tällainen kampanja olisi luultavasti rahan tuhlaamista. Muutama vuosi sitten maan hallitus jakoi jokaiselle kansalaiselle postin kautta tiedotteen Suomen perustuslaista.
Kuinkahan moni tuli lehtisen lukeneeksi? Mainoslehtien joukossa postiluukusta tipahtavan viinavalistuslehtisen kanssa saattaisi käydä myös niin, että tiedote lentäisi lukematta muiden roskien joukossa roskapönttöön.
Käytännön kokemukset pohjoisen Suomen osalta vakuuttavat, että parasta työtä alkoholihaittojen ehkäisemiseksi on nuorille suunnattu valistustyö, jossa kohderyhmänä on peruskoulun ala- ja yläasteen oppilaat ja heidän vanhempansa. Heille on tehtävä selväksi viinankäyttöön liittyvistä riskeistä, maanläheisesti ja konstailematta.
Nuoret kyllä kuuntelevat, jos puhujalla on sanottavaa juuri heille. Hyvänä esimerkkinä voi mainita Inarin kunnan nuorisotoimiston kampanjan "Selvä Peli", jossa nuoria jo usean vuoden ajan on hyvällä menestyksellä aktivoitu päihteettömään ja huumeettomaan harrastustoimintaan.
Nuorten parissa tehdystä työstä inarilaiset kävivät äskettäin pokkaamassa palkinnon kulttuuriministeri Tanja Karpelalta.
Viinankäytössä niin kuin monessa muussakin asiassa kodin ja vanhempien asenteilla ja heidän omalla käyttäytymisellään on suuri merkitys. Mikäli nuorten alkoholinkäyttöön halutaan oikeasti puuttua, aikuisten on syytä katsoa peiliin.