Lukijalta
Mielipide

Kaikkea emme voi omaksua – mitä vaaditaan tehokkaaseen oppimiseen?

Oppimisen edellytys on harjoittelu. On sanottu, että taidon oppimiseen vaaditaan 10 000 toistoa, jotta taito voidaan omaksua.

Oppimisen edellytys on harjoittelu. On sanottu, että taidon oppimiseen vaaditaan 10 000 toistoa, jotta taito voidaan omaksua. Emme opi asioita hetkessä, vaan meidän on uskallettava yrittää. Uskallettava epäonnistua, hyväksyttävä epäonnistuminen ja yrittää uudelleen.

Kuinka hyväksi taidossa tulee, nousee sieltä kuinka hyvin harjoittelee. Kuinka kovasti yrittää. Yrittääkö parhaansa. Se onkin sallivuuden sekä uskaltamisen ytimessä. On lupa epäonnistua, on lupa kokeilla.

Miettiessämme esikoulua tai koulua peilaamme näitä helposti omiin kokemuksiimme. Ajattelemme, että nämä ovat tiedon oppimista ja akateemisia taitoja varten. Tässä on tapahtunut kuitenkin iso muutos 2000-luvun aikana. Tehokkaimmat opettajat eivät ole tiedonsiirtäjiä ja tietokirjoja, Google on korvannut heidät varsin kattavasti.

Tieto on tärkeää, mutta yhä hankalampaa on tietää mikä tieto on tulevaisuudessa relevanttia. Kaikkea emme voi omaksua.

Tärkeäksi nouseekin taitojen oppiminen. Kuinka käytämme tietoa, kuinka toimimme vuorovaikutussuhteissa, kuinka kohtaamme toisen, miten tulkitsemme erilaisia viestejä, minkälaisia vastuita meille kuuluu ja miten edistämme omaa hyvinvointiamme.

”Meidän tulisikin pysähtyä pohtimaan kysymystä 'mitä meidän pitää tuntea, jotta voisimme tehokkaasti oppia' ja toimia sen eteen.”

Opettajan tehtävänä on tukea oppilasta löytämään omat vahvuudet, ne luontaiset tavat, joilla lapsi voi oppia tehokkaasti. Osalla tämä voi viedä paljon aikaa. Osa löytää itselleen tehokkaan oppimistavan vasta aikuisena.

Oppiminen olisi huomattavasti motivoivampaa, jos näitä keinoja löytyisi mahdollisimman varhain, mielellään jo päiväkodissa. Tämä vaatii opettajalta monipuolisia työvälineitä, erilaisten menetelmien hyödyntämistä, aktiivista havainnointia, lapsilähtöisyyttä sekä osallisuutta tukevia toimintatapoja.

Opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus nousee keskiöön. Viime aikoina vuorovaikutuksen laatuun onkin alettu kiinnittää enemmän huomiota. Jos puolestaan mietimme omia varhaisia muistojamme, ei meillä ole mieleen jääneet ne opettajat, jotka olivat kaikkein viisaimpia. Meillä on jäänyt mieleen ne, jotka ovat herättäneet meissä tunteita: iloa, riemua, toivoa tai pettymystä ja surua.

Luokanopettajaopiskelijoilta asiaa kysyessäni, he halusivat itselleen opettajan, joka on kannustava, välittävä ja innostava. Vuorovaikutustaidot nousivat opettajan taidoissa keskiöön.

Itselle voikin esittää kysymykset, kuinka voimme luoda oppimisympäristöä, joka kannustaa yrittämään, sallii epäonnistua sekä samalla motivoi käyttämään voimavaroja opetettavaa asiaa kohtaan.

Meidän tulisikin pysähtyä pohtimaan kysymystä ”mitä meidän pitää tuntea, jotta voisimme tehokkaasti oppia” ja toimia sen eteen. Uskon vahvasti, että nämä ovat myös avaimia tehokkaaseen oppimiseen.

Ammatistaan ylpeänä

Samuli Ranta

KM, varhaiskasvatuksen opettaja

esiopettaja

väitöskirjatutkija

Tutkittua varhaiskasvatuksesta -blogin ylläpitäjä

Rovaniemi

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.