Kai­kil­le opet­ta­jil­le riitti alan töitä 50 vuotta sitten – Oulun opet­ta­jain­val­mis­tus­lai­tok­sel­ta vuonna 1969 val­mis­tu­neet juh­la­ta­paa­mi­ses­sa

Entisiä opettajia huolettavat koulutukseen viime vuosina tehdyt leikkaukset.Opettajien mielestä etenkin alaluokkiin pitäisi panostaa entistä enemmän.

Lasse Halmekangas (vas.) teki työuransa Oulussa, Airi Lehmus Espoossa ja Antero Hatakka Rovaniemellä. Vanhoja opiskelukavereista tavatessa kelpasi hymyillä.
Lasse Halmekangas (vas.) teki työuransa Oulussa, Airi Lehmus Espoossa ja Antero Hatakka Rovaniemellä. Vanhoja opiskelukavereista tavatessa kelpasi hymyillä.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Entisiä opettajia huolettavat koulutukseen viime vuosina tehdyt leikkaukset. Opettajien mielestä etenkin alaluokkiin pitäisi panostaa entistä enemmän. Moni 50 vuotta sitten Oulusta valmistunut opettaja on vaihtanut vuosikymmenten saatossa alaa.

Kun Oulun opettajainvalmistuslaitoksen viimeinen kurssi valmistui kansakoulunopettajiksi toukokuun lopussa vuonna 1969, näytti maailma koko lailla toiselta kuin tänään. Työpaikka oli varma ja työn kuva selvä.

Sitten opettajakoulutus muuttui, tuli peruskoulu ja koko maailmakaan ei ollut entisensä. Siihen opettajienkin piti sopeutua, kertoo Airi Lehmus, yksi tuolloin valmistuneista.

Lehmus osallistui keskiviikkona kurssin 50-vuotisjuhlatapaamiseen Oulussa. Mukana tapaamisessa oli yli 30 opettajaa 80 valmistuneesta.

Alunperin Vieremältä Pohjois-Savosta kotoisin oleva Lehmus teki opettajanuransa Espoossa.

– Lähdin heti valmistumisen jälkeen sinne.

Kouluja työuralle mahtui kaksi. Mieleenpainuvaa työssä on Lehmuksen mukaan ollut vaihtelevuus.

– Kahta samanlaista päivää ei ole ollut.

Rovaniemeläinen Antero Hatakka aloitti valmistuttuaan työt Oulussa. Hän ehti opettaa kaupungissa kolmessa koulussa, muun muassa Myllytullin tyttölyseossa, ennen kuin palasi kotikonnuille.

Osoitteeksi tuli Ounasrinteen koulu, jonka rehtorina Hatakka sittemmin toimi.

Suurimpana muutoksena niin koulussa kuin maailmassa yleensäkin Hatakka pitää viime vuosien digitalisaatiota.

– Nykynuorison kasvatusedellytykset ovat entisestään parantuneet.

Entiset opettajat ovat seuranneet huolestuneina koulutukseen viime vuosina kohdistuneita leikkauksia.

– Paha, että koulutuksesta on tingitty. Koulutuksen taso täytyisi pitää korkeana, se on Suomen menestyksen avaimia, Lehmus korostaa.

Hatakka panostaisi entistä enemmän alaluokkiin.

– Silloin luodaan oppimisen perusta, luku- ja kirjoitustaito.

Nykyisin monet opettajat vaihtavat alaa kokiessaan jatkuvassa muutoskierteessä olevan opettajan työn liian raskaaksi.

Aivan uusi ilmiö ei kuitenkaan ole, pääosin Oulussa työuransa tehnyt Lasse Halmekangas sanoo.

– Meidänkin kurssilta valmistuneet ovat monialaista porukkaa. 80 opettajasta noin puolet on työskennellyt muissa tehtävissä.

Halmekangas siirtyi itsekin 1980-luvulla Oulun kaupungin hallinnon puolelle.

– Alkoi tuntua, että opettajan työssä kaikki oli nähty.

Vuonna 1969 Oulusta valmistuneiden opettajien vuosikurssi on kokoontunut yhteisiin tapaamisiin vähintään 10 vuoden välein. Mukana on ollut joka tapaamisessa iso joukko kurssilaisia.

Ilmoita asiavirheestä