Ouluun on tulossa vertaistukiryhmä perheille, joissa kamppaillaan lasten kielellisten vaikeuksien kanssa. Vapaaehtoista yhdyshenkilöä etsitään.
Missä on vika, kun lapsi ei ole alkanut puhua? Sukulaisetkin jo kyselevät.
Moni vanhempi pohtii yksin lapsensa kielellisiä vaikeuksia. Vertaistukea ja vinkkejä on pian tarjolla perhekerhossa, sillä Suomen Kielipolku SLI ry laajentaa toimintaansa Ouluun.
Ensimmäisen kerran yhdistyksen perhekerho kokoontuu Oulun pääkirjastossa 14. marraskuuta.
Suomen Kielipolun projektikoordinaattori Eija Heikura kertoo, että yhdistys antaa vertaistukea ja neuvontaa perheille, joiden lapsilla on kehityksellinen kielihäiriö. Aiemmin siitä on käytetty nimeä kielellinen erityisvaikeus tai dysfasia.
– Kerromme esimerkiksi, miten voi päästä sopeutumisvalmennuskurssille, kun on saatu kehityksellisen kielihäiriön diagnoosi.
Heikuran mukaan joissain tapauksissa neuvolasta ei ole saanut riittävää neuvontaa.
Yhdistys järjestää tilat, yhdyshenkilöt ja lastenhoitajat, jotta lapset voivat leikkiä sillä aikaa kun vanhemmat keskustelevat.
– Emme koskaan kysy lapsen diagnoosia perhekerhoon tulevilta. Joillakin ongelmat voivat olla lieviä, mutta heidänkin kannattaa tulla mukaan.
Tutkimusten mukaan kehityksellistä kielihäiriötä ilmenee jossain muodossa noin seitsemällä prosentilla suomalaislapsista ja puheen kehitys viivästyy jopa 19 prosentilla.
Yleensä kehityksellinen kielihäiriö diagnosoidaan aikaisintaan neljän vuoden iässä.
– Tavoitteena on, että se huomattaisiin aiemmin ja tuen piiriin pääsisi aiemmin. Lapsen olisi hyvä saada diagnoosi ja päästä kuntoutukseen jo alle kouluikäisenä, Heikura toteaa.
Diagnoosin jälkeen lapsi ohjataan yleensä puheterapiaan. Jos se ei riitä, voidaan ohjata myös neuropsykologiseen kuntoutukseen.
Suomen Kielipolun perhekerhoissa vanhemmat voivat esimerkiksi jakaa vinkkejä siitä, miten Kelan kaavakkeet kannattaa täyttää, mutta toiminta voi olla paljon muutakin. Mitä Oulun tapaamisissa on siis luvassa?
– Tykkäisin kuulostella, mitä vanhemmat kaipaavat – ja kuunnella myös lasten toiveita. Yleensä tavoitteena on kerran kuukaudessa pidettävä perhekerho, joka kestäisi kaksi tuntia. Moni ei halua sitoutua viikoittaisiin tapaamisiin.
Kyseeseen voi tulla vaikka liikuntakerho. Yhdistys voi myös avustaa rahallisesti retkiä esimerkiksi teatteriin tai uimahalliin. Kerhoon voidaan kutsua vierailijoita, kuten toiminta- tai puheterapeutteja.
Yhdistys tarjoaa kerhossa kahvit ja pientä syötävää. Heikura kertoo, että periaatteessa kerho voi kokoontua myös jonkun vanhemman kotona.
Heikura itse pitää tärkeänä, että kerhoissa lasten kanssa luetaan kirjoja ja leikitään loruleikkejä.
– On tärkeää luoda lapselle hyvä itsetunto ja ajatus siitä, että elämässä pärjää, vaikka sanoja ei tulisikaan.
Sopiva kokoontumispaikka Oulusta on yhä mietinnässä, vaikka ensimmäinen tapaaminen on jo päätetty pitää pääkirjastolla. Heikura kertoo saaneensa toiveita sekä kirjaston puolesta että vastaan.
– Ajattelin, että voisimme kokoontua kirjastossa, siellä kun on paljon selkokielisiä kirjoja. Toisaalta eräs äiti toivoi, että kokoontumispaikka olisi jokin rauhallisempi. Aion tarttua toiveeseen, jos parempi paikka löytyy.
Haussa on esteetön tila, johon kaikkien olisi helppo tulla. Aikuisille pitäisi olla mahdollisuus kahvitella ja lapsille leikkiä.
– Ehkäpä jokin seurakunnan tai päiväkodin tila voisi tulla kyseeseen, Heikura pohtii.
Hän on jo löytänyt yhden vapaaehtoisen, joka voisi toimia yhdyshenkilönä Oulun perhekerhossa. Mukaan toivotaan vielä vähintään toista yhdyshenkilöä.
– He voisivat vuorotella ja miettiä toimintaa yhdessä.
Suomen Kielipolun pääpaikka on Tampereella, mutta nyt toimintaa laajennetaan kolmivuotisen rahoituksen turvin.
Tällä hetkellä yhdistys toimii Tampereen lisäksi Seinäjoella, Vaasassa, Jyväskylässä ja Lahdessa. Oulussa alkava kerho on siis Suomen pohjoisin.
– Oulun lisäksi aloitamme mahdollisesti Oulaisissa. Tavoitteena on myös Rovaniemi, Heikura sanoo.
Yhdistyksen yhtenä mottona on: Kaikilla on kieli, joiltakin vain puuttuvat sanat. Logona on norsu, jonka kärsä on solmulla. Se kuvaa puheen tuottamisen ongelmia. Heikura kuljettaa usein mukanaan isoa pehmonorsua, koska maskotin kautta on helpompi lähestyä ihmisiä.
– Lapset pitävät halattavasta norsusta. Kommunikaatio voi tapahtua myös kosketuksen kautta.
Suomen Kielipolku SLI ry etsii vapaaehtoisia yhdyshenkilöitä. Oulun seudulla vapaaehtoisten koulutuksesta vastaa Aivoliiton Pohjois-Suomen järjestösuunnittelija Risto Lappalainen. Lappalaisen mukaan vapaaehtoiseksi sopii henkilö, jolla on kohtuulliset sosiaaliset taidot ja omakohtaista kokemusta kehityksellisestä kielihäiriöstä. Käytännössä vapaaehtoiset ovat usein vanhempia, joiden lapsilla on diagnosoitu kyseinen häiriö.
– Tämä vaatimus liittyy ihmisten vertaiskohtaamisen tarpeeseen. Tosin voi olla myös ryhmiä, joissa on kaksi vetäjää ja vain toisella vertaiskokemusta. Toisella voi olla esimerkiksi ammatillinen tausta.
Yhdyshenkilöt saavat viikonlopun mittaisen koulutuksen, joka sisältää ryhmäohjaajan koulutusta sekä ideointia mahdollisista yhteistyötahoista.
Lappalainen myöntää, ettei vapaaehtoisia ole aina helppo löytää.
– Monissa erityislapsiperheissä olisi halua tavata muita, mutta arki on usein hyvin kiireistä, joten ajan antaminen tällaiseen toimintaan on se suurin haaste, vaikka innostusta olisikin.
Paljon puhutaan siitä, että nykyään ihmisiä on hankala saada sitoutumaan pitkäjänteiseen yhdistystoimintaan. Toisaalta Lappalainen näkee, että vapaaehtoistyön muodot ovat muuttumassa.
– Koulutuksissa olemme miettineet sitä, voisiko sitoutumisastetta vähän höllentää, jotta kaikki ei jäisi yhden henkilön jaksamisen varaan.
