liisa.laine@kaleva.fi
Vaikka Sulevi Peltola ja kumppanit kuinka vakuuttaisivat, että digiaikaan siirtyminen käy tuosta vaan parilla skartliittimen hipaisulla, ei se todellakaan ole kaikille niin yksinkertaista. Jo pelkkä laitteen hankkiminen voi on ylittämätön kynnys, asentamisesta ja käytöstä puhumattakaan.
Onneksi löytyy vielä aitoa auttamishalua. Vapaaehtoisjärjestöt leijonat etunenässä ovat tulossa hätiin. Helmikuun 12. päivä alkavan vanhuksille suunnatun kampanjan aikana luvataan apua kaikille yhteyttä ottaneille, asui tämä sitten missä päin Suomea tahansa. Mutta huomio, siis vain vanhuksille.
Rahaa hommassa ei liikutella. Opastusta saa käytössä ja asennuksessa. Sitä ennen pitäisi se boksi tai tallennin ensin kotiin saada. Kaikilla ei ole hyvää naapuria, sukulaista tai serkun kummin kaimaa, joka homman hoitaisi. Kuntokin saattaa olla sellainen, että koko operaation ajatteleminen on ylivoimaista.
Joissakin kodinkoneliikkeissä asioiminen hoituu puhelimitse ja asennusapuakin on maksusta tarjolla. Pitäisi vain ensin osata tilata oikein. Ja tuskin liikkeistäkään kymmenien kilometrien päähän lähdetään.
Toisaalta televisio on kenties vanhuksen ainoa viihdyke ja päivien sisältö, kun elämä on kutistunut yksinäisyyteen neljän seinän sisälle. Toivottavasti digiaikaan siirtyminen ei vie pois tuota vähäistäkin iloa.
Kunnallisten kodinhoitajien niskoille digikauppoja ei voi sälyttää, mutta heidän kauttaan kenties välittyisi ainakin tieto ... niin, kenelle? Pitäisikö asukastuville ja kyläyhdistyksiin kouluttaa talkkareiden ja siivoojien lisäksi myös diginikkareita, joilta apua voisi pyytää senkin jälkeen kun sinänsä kaiken kiitoksen ansaitsevat vapaaehtoiskampanjat ovat loppu. Ja jotka tarvittaessa kävisivät vaikka ostamassa laitteet.
Sivumennen sanoen sille diginikkarille olisi varmasti käyttöä muillakin kuin vanhuksilla, sillä aina keskustelu hyvänkään puhelinneuvojan kanssa ei tuota toivottua tulosta.
Tuo alussa mainostettu vapaaehtoiskampanja on muutenkin erityisen mielenkiintoinen. Koskaan aikaisemmin ei vastaavaa ole järjestetty, jo laajuudessaan se on huikea. On laskettu, että 30 000-40 000 vanhuksella ei ole auttajaa digitv-asioissa.
Avustajiksi koulutetaan parhaillaan vapaaehtoista vanhustyötä tekevien järjestöjen, kuten Lions-liiton ja eläkeläisjärjestöjen edustajia. Järjestöt ovat itse tarjoutuneet auttajiksi. Heihin saa yhteyden soittamalla tiettyyn puhelinnumeroon, jossa auttajista on rekisteri. Lähin tulee apuun pitkienkin matkojen takaa.
Myös puhelinpalvelu hoituu vapaaehtoisvoimin. Helsingissä pääkaupunkiseudun call centeristä vastaa Helsinki-missio ja muun Suomen call centeristä Tampereella evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän diakoniakeskus. Puhelinpalvelu pelaa maanantaista perjantaihin neljän viikon ajan helmikuun 12. päivästä alkaen.
Puhelinnumerot julkistetaan helmikuun 5. päivä. Toivottavasti tieto tavoittaa ne, jotka sitä eniten tarvitsevat.